Kampus
28.02.2019

Treeni vs. viina – Nämä opiskelijat valitsevat urheilun: "Koskaan ei tule vedettyä päätyjä"

Teksti:
Nella Keski-Oja, Anni Savolainen & Lassi Vihko
Kuvat:
Nella Keski-Oja
  • ”Viime syksynä löysin oikean liikunnan ilon. Toiminnallisen harjoittelun myötä olen tajunnut, että treenauksen pointti on, mihin mun keho pystyy ja mihin mä haluan, että se pystyy”, Nora Palonen sanoo.

Opiskelijat juovat yhä vähemmän alkoholia. Jos haluaa keskittyä urheiluun täysillä, perinteisen opiskelijaelämän viettäminen voi silti olla hankalaa.

"Kuntosali on mulle kotoisa paikka. Joillekin on tosi iso kynnys mennä salille. Mun on vaikea samaistua siihen, mutta kun mietin itse baariin menemistä, tajuan, että eri paikat ovat eri ihmisille vaikeita”, mediatutkimuksen opiskelija Nora Palonen sanoo.

Palonen treenaa viidestä kuuteen kertaa viikossa. Liikunnallinen elämäntapa ”iskostui päähän” lapsuudenkodista. Isä on kuntosaliohjaaja ja äiti fysioterapeutti sekä entinen kilpahiihtäjä. Palosen kaikki sisarukset ovat puolestaan harrastaneet joukkueurheilua.

”Saan liikunnasta tosi paljon nautintoa ja iloa elämääni. Tuntuu, etten ole oma itseni, jos en tee sitä. Kyllä tulokset, kuten haban kasvaminen, motivoivat myös.”

Vaikka opiskelijajärjestöillä on nykyään aikaisempaa enemmän alkoholittomia tapahtumia, usein toiminta on yhä biletyskeskeistä. Palonen kertoo pohtineensa paljon liikunnan ja opiskelijaelämän yhdistämistä heti opintojensa alussa.

”Opiskeluaikaa pidetään elämän parhaana aikana, jolloin eletään kuin viimeistä päivää ja biletetään rajusti. Mietin, miten saan pidettyä oman pään, mutta olemaan silti mukana menoissa.”

Tavoitteen ei pitäisi olla mahdoton. Korkeakouluopiskelijat juovat sekä yhä harvemmin että vähemmän, vaikka joka kymmenes ryyppää edelleen kuin sieni.

Turussa elämäntapojen muutos iskee myös baareihin, joiden pahimpia kilpakumppaneita ovat toisten ravintoloiden sijaan kotisohvat tai yksityiset bileet.

Vaikka opiskelijoiden alkoholikulttuuri muuttuu vähitellen aikaisempaa vastuullisemmaksi, ryypiskelyyn liittyvät yhä kovat sosiaaliset paineet. Esimerkiksi alkoholittoman juoman valinta saattaa herättää huomiota, eikä viinalle aina tarjota alkoholitonta vaihtoehtoa.

Fuksivuotenaan Nora Palonen kävi kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan tapahtumissa, jossa moni käytti alkoholia kohtuudella ja ymmärsi hänen valintojaan. Myönteinen suhtautuminen rohkaisi Palosta käymään bileissä, vaikka hän joi niissä vain vähän alkoholia jos sitäkään.

Palonen uskoo, että ainejärjestöjen välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, miten alkoholiin suhtaudutaan.

”Jossain ainejärjestöissä ihmiset juovat paljon enemmän, ja se on vähän sellaista tyrkyttämistä. Että kun on sanonut ’ei kiitos’, koko illan jatkuu se ’ota nyt’. Silloin mulle tulee sellainen olo, että pilaan kaikkien tunnelman, enkä jatkossa enää oikein mene niihin bileisiin.”

Viidettä vuotta Turun yliopistossa opiskeleva Palonen käy yhä opiskelijatapahtumissa, mutta menee niihin myöhemmin tai lähtee aikaisemmin, jotta pääsee myös treenaamaan.

”Teen kaiken omin ehdoin. Tällä hetkellä laitan treenit etusijalle, koska olen jo ehtinyt kokea bilettämisen.”

Palonen uskoo, että opiskelijat kiinnittävät koko ajan enemmän huomiota omaan hyvinvointiinsa.

Tutkimuksen mukaan huomio pitää paikkansa etenkin opiskelijamiesten kohdalla. Heidän joukossaan on alati kasvava ryhmä, joka harrastaa liikuntaa hyvin ahkerasti.

Samalla vahvistuvat kuitenkin ääripäät: osa opiskelijoista jumppaa entistä enemmän, osa entistäkin vähemmän. Peräti puolet ei hyötyliiku päivittäin juuri lainkaan.

Luku on hälyttävä. Se tietää huonoja uutisia omalle terveydelle, mielialalle ja painonhallinnalle. Esimerkiksi ylipainoisten opiskelijoiden osuus on kasvanut reilusti vuosituhannen alusta.

Laiskimpia hyötyliikkujia ovat teknillistieteellisten alojen opiskelijat.

Nora Palonen muistuttaa, että liikunnassa olennaista on löytää itselle sopia laji ja rytmi. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla viittä kertaa viikossa.

”En tiedä, miten opiskelijat selviytyvät normaalista elämästä ja opiskelusta, jos eivät liiku yhtään. Se johtaa esimerkiksi selkäkipuihin. Kaikkien pitäisi mielestäni liikkua edes sen minimimäärän, jotta pysyvät toimintakykyisinä”, Palonen sanoo ja jatkaa:

”Kaikki liikkuminen on aina plussaa. Lähtee pienestä liikkeelle, eikä vaadi itseltään liikaa.”

”Enemmän tykkään sählystä kuin rilluttelusta”

Kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija Tatu Kanervisto pelaa Salibandyliigassa kasvattiseuransa TPS:n riveissä. Samalla hän edustaa urheilullista tiedekuntaa, sillä kaikista korkeakouluopiskelijoista eniten liikkuvat juuri kylterit ja medisiinarit.

Tosin liigapelaajana Kanervisto treenaa poikkeuksellisen paljon jopa kauppatieteilijäksi. Yleensä puolustajan viikkorytmiin kuuluu noin kahdeksan treenikertaa, joihin lukeutuu lajiharjoituksia, voimatreeniä ja omaa kehoa huoltavaa
liikkumista.

Toistaiseksi sähly on suhteellisen pieni laji, jota ei voi palkkioiden puolesta pelata ammatikseen. Käytännössä Kanervisto harjoittelee kuitenkin yhtä paljon kuin monen muun lajin ammattilaiset.

Opiskelun ohella aika kuluu salibandyyn, siinä missä kauppakorkean kaverit käyvät pirskeissä ja muissa opiskelijatapahtumissa. Se ei pelaajaa vaivaa.

”Jos luopuisin bileiden takia salibandystä, jäisin paljon enemmästä paitsi”, Kanervisto selittää ja jatkaa:

”Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä, mistä tykkään. Miksi en jatkaisi? Enemmän tykkään sählystä kuin jokaviikkoisesta rilluttelusta.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

”Jos en yhtenä päivänä harrasta mitään liikuntaa, olo on tosi veltto, nuhjuinen ja saamaton. Silloin ei saa edes kouluhommia aikaiseksi. Pelkästään ulkona kävelystä tulee paljon pirteämpi ja tehokkaampi olo”, Tatu Kanervisto sanoo.

Alkoholin juominen vaikuttaa Kanerviston mukaan seuraavan päivän treeneihin ”ihan älyttömästi”. Yliopistolla krapula ja väsymys vaikuttavat myös keskittymiskykyyn.

”Jos olisin ottanut vähän kaljaa ja juhlinut, seuraavana päivänä treeneissä tuntuisi siltä, ettei niistä olisi mitään hyötyä. Siksi en oikeastaan ole nyt juhlinut ollenkaan.”

Yhden poikkeuksen Kanervisto teki. Kun opinnot toissavuonna alkoivat, hän keskusteli valmentajansa kanssa ja varasi orientaatioviikon treeneistä vapaaksi ajaksi

”Halusin päästä porukkaan sisään, ja kävin tapahtumissa, joista löysin vähän samantyyppisiä ihmisiä. Heistä on tullut itselle se ydinporukka, jonka kautta olen sitten tutustunut muihinkin.”

Oman vuosikurssin opiskelijajärjestöjen ja -rientojen aktiivit ovat jääneet Kanervistolle aika tuntemattomiksi. Hän muistuttaa, että moni tekee omaa juttuaan eikä käy viikoittain pirskeissä.

”Tietty eka vuosi on aika raskas ralli, mutta omillakin kavereilla juhliminen on nyt vähentynyt. Muutama on esimerkiksi alkanut pelata curlingia opiskelijaporukalla.”

Salibandyliigan kausi ajoittuu lähes täysin lukuvuoden päälle. Kausi alkaa syyskuussa ja päättyy huhtikuun lopussa, jos joukkue yltää finaalipeleihin asti.

”Siitä kerkeää vapun rientoihin. Vappu on opiskelijatapahtumista melkein se ainoa, johon ehdin osallistua”, Kanervisto nauraa.

Opiskelijaelämän kannalta salibandyn priorisointi tarkoittaa Kanervistolle myös sitä, ettei hän suunnittele vaihtoon lähtöä. Sen sijaan puolustaja haluaisi yhden kauden ajaksi pelaamaan esimerkiksi Ruotsin tai Sveitsin liigaan.

Sitä ennen tavoitteena on salibandyn Suomen mestaruus TPS:n paidassa.

”Jos lähden ulos, saatan ottaa yhden drinkin”

Kasvatustieteiden opiskelija Julia Heinämaa harrastaa kilpacheerleadingiä. Nyt seitsemän vuotta kuljettu matka pienen lajin parissa on tullut käännekohtaan, kun oma joukkue laitettiin jäähylle harrastajapulan vuoksi.

Samalla Heinämaa on heittänyt hyvästit paristunteille, pyramideille ja basketeille eli heitoille – ainakin toistaiseksi. Cheerleadingin kalenteriin jättämää aukkoa ovat täyttäneet säännöllinen kuntosalitreeni ja kehonhuolto.

Opintojen ja intensiivisen urheilun lisäksi Heinämaan on täytynyt löytää aikaa töiden tekemiseen.

”Alkuun jännitti, miten saan kaiken sovitettua yhteen. Kilpacheerleading on aika kallis harrastus, joten töissäkin tarvitsee ehtiä käymään”, Heinämaa sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

”Säännöllinen unirytmi on erittäin tärkeä, varsinkin opiskelijalle. Pelottavan moni ei mene nukkumaan, vaan pänttää tenttiin yötä myöten”, Julia Heinämaa sanoo.

Kuten muiden ahkerasti liikkuvien opiskelijoiden, myös hänen on pitänyt tehdä uhrauksia opiskelijariennoista.

Kun Heinämaa käy ulkona, hän saattaa ottaa yhden drinkin ja ostaa sen jälkeen alkoholitonta juotavaa. Päällimmäisenä mielessä on, kuinka paljon viiniä uskaltaa maistella, jotta voi vielä seuraavana päivänä treenata.

”Koskaan ei tule vedettyä päätyjä.”

Heinämaa on saanut kuulla huomauttelua vähäisestä alkoholinkäytöstään. Useimmiten huomautukset liittyvät kommentoijan omaan humalatilaan, sillä sama ihminen saattaa selvin päin hyväksyä juomattomuuden ongelmitta.

”Olen todennut helpommaksi olla hiljaa alkoholittoman juoman kanssa ja kertoa, että pyysin vain tiskiltä jonkun drinkin. Se toimii.”

Ylipäätään baarista toiseen kiertäminen ja jonottaminen esimerkiksi approilla eivät anna Heinämaalle oikein mitään.

”Takki pois, takki päälle, takki pois, takki päälle, hirveän kuuma, hirveä määrä porukkaa, kauhea jonottaminen ja sitten jonotat sitä vesilasia”, Heinämaa hymähtää ja jatkaa:

”Sitseistä olen sen sijaan tykännyt, kun ne eivät ole mitään kilpajuoksuja.”

Viimeisen vuosikymmenen aikana alkoholin tuputtamista on suitsittu opiskelijayhteisöissä aiempaa ponnekkaammin. Näin on Heinämaan mukaan myös hänen omassa ainejärjestössään Katkossa, joka järjestää kiitettävästi alkoholittomia tapahtumia ja jossa alkoholin käyttämiseen ei painosteta.

Siitä huolimatta opiskelijaporukasta voi ajautua hieman syrjään, jos muut rellestävät kerran–kaksi viikossa, kun itselle riittää yksi piipahdus kuukaudessa ja sekin saattaa olla liikaa.

Bilettämisen sijaan Heinämaa on käynyt opiskelukavereidensa kanssa luistelemassa, salilla ja leffassa sekä toisinaan kahvilassa opiskelemassa.

”Yleensä ihmisillä on aika paljon kaikkea muuta päiväsaikaan, joten on aika vaikea sopia mitään. Ilta-aikaan kenelläkään ei taas ole mitään ja on helppo lähteä baariin”, Heinämaa vertaa.

Lopulta oma tapa elää on sarja valintoja, joita kukaan ei voi pakottaa toisen kurkusta alas.

”Turussa opiskelijoille tarjotaan todella hyvin kuntoilumahdollisuuksia ja terveellisiä ruokavaihtoehtoja. Aina on kuitenkin olemassa niitä, jotka rellestävät ja syövät mikropizzaa”, Julia Heinämaa huomauttaa.

”Nyt tiedän, että keilailu on mun ykkösjuttu”

Parhaimmillaan liikunta tuo voimavaroja arkeen ja opiskeluun. Kilpaurheilun ja opiskelun yhdistäminen voi kuitenkin osoittautua raskaaksi, jos harjoitteluun kuluu viikoittain esimerkiksi parikymmentä tuntia.

Vuoden 2018 keilaajana palkittu Eliisa Hiltunen urheilee maajoukkuetasolla ja matkustaa arvokisoihin ympäri maailmaa. Viime vuoden EM-kisojen kotiintuomisina oli kolme hopeamitalia.

Nykyistä elämäntilannetta edelsi kuitenkin hyvin stressaava vaihe, jonka aikana kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Hiltunen yritti tasapainottaa opinnot ja urheilu-uran samanarvoisiksi:

”Vielä kandivaiheessa mietin, kumpi on mulle tärkeämpi. Nyt maisterivaiheessa tiedän, että keilailu on ykkösjuttu.”

Kandiksi valmistumisen jälkeen Hiltunen päätti pitää opinnoistaan puolentoista vuoden tauon, jonka aikana hän keskittyi täyspäiväisesti keilaamiseen. Valinta toi menestystä urheilun saralla, kun aikaa jäi aikaisempaa enemmän myös rentoutumiseen.

”Olen tietoisesti lähtenyt etsimään keinoja, joilla saan lievitettyä stressiä.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

”Parasta keilaamisessa on tunne, kun siinä onnistuu. Se, kun lähtee hyvä heitto, näkee miten pallo menee radalla ja sitten tulee kaato”, Eliisa Hiltunen fiilistelee.

Nykyään Hiltunen lataa akkujaan joogan, meditaation, luontoon menemisen ja avannossa käymisen avulla. Hän näkee terveyden kokonaisuutena, johon kuuluvat olennaisesti treeni, ravinto ja lepo.

Se on hyvä muistutus myös kanssaopiskelijoille, joista jo joka kolmas kärsii vähintään viikoittaisista uniongelmista.

Levon tarpeen lisäksi opiskelijoiden istumisen määrä on huolestuttavan korkea: Tutkimusten mukaan kuoleman riski nousee selvästi, jos päivittäin istuu vähintään perustyöpäivän verran. Se ei ole luku eikä mikään opiskelijoille, jotka istuvat keskimäärin yli kymmenen tuntia päivässä.

Miksi istuminen sitten on niin vaarallista? Ainakin se lihottaa, lisää napostelua, väsyttää, aiheuttaa niska-hartia- ja selkävaivoja sekä altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Edes kuntoliikunta ei pelasta opiskelijaa runsaan istumisen haitoilta, vaan liikkumisen ohella on tärkeää vähentää istumisen määrää.

Eliisa Hiltunen on innokas istumataukojen puolestapuhuja.

”Massaluennoilla pitäisi aina päästä paikkaan, jossa voi nousta ylös. Ehkä pitäisi vain olla se rohkea ja sanoa: pidetäänkö pylly ylös -tauko?”

Odotatko liikuntakärpäsen puremaa?

CAMPUSSPORTIN Petri Kuokkanen kertoo, että aloittelijat lukeutuvat liikuntapalveluiden tärkeimpiin kohderyhmiin.

”Haluamme auttaa erityisesti niitä Turkuun muuttaneita opiskelijoita, jotka haluavat löytää paikkakunnalta jotain uutta harrastusta. Suurimpaan osaan tunneistamme voivat osallistua minkä tasoiset opiskelijat tahansa.”

Campussportin verkkosivuilla luetellaan tunnit, jotka sopivat erityisen hyvin aloittelijoille. CS tarjoaa halukkaille myös kuntosaliohjausta.

Kuokkanen vinkkaa, että maaliskuussa alkaa liikuntakärpäsen puremaa odottelevillesuunnattu Liikkeelle! -kurssi. Sen tarkoituksena on keskittyä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen liikunnan avulla.

Jutussa mainitut opiskelijoiden terveystiedot pohjautuvat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) viimeisimpään korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen vuodelta 2016.

Lue lisää:

"Urheilu menee kaiken edelle"

Oikeustieteen opiskelijan Juha-Pekka Petäjäniemen opinnot jäivät katkolle, kun hän alkoi treenata Rion olympiakarsintoihin. (09/2016)

Kampuksen nopein

Porilainen Nooralotta Neziri on maahanmuuttajataustainen pikajuoksija, joka lukeutuu maailman huippuihin 100 metrin aidoissa. Vuonna 2013 hän tavoitteli urheilun ohella maisterin tutkintoa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. (11/2013)

Neiti täydellinen

Lääketieteen opiskelija Anna Karrila on perfektionisti. Hän on kirjoittanut yhteensä 11 laudaturia ylioppilaskirjoituksissa, teki omaa tutkimusta osana tiedekunnan syöpätutkimusryhmää ja harrasti classic bodybuildingia sekä raakavoimanostoa. (03/2012)