Kampus
29.11.2017

Turun yliopisto syntyi itsenäisyyden alkuhuumassa: ”Tämä tehtiin valkoiseksi yliopistoksi”

Teksti:
Nella Keski-Oja
Kuvat:
Emmi Nieminen (kuvitus) & Turun yliopisto
  • Emmi Niemisen kuvituksessa Genius ohjaa nuoruutta -veistos tuo valoa pimeyteen. Yliopistonmäellä sijaitseva patsas on Wäinö Aaltosen suunnittelema.

Turun yliopisto sai alkunsa itsenäisen Suomen alkutaipaleilla. Varat instituutioon kerättiin kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla: lahjoituksina rahvaalta.

Suomessa oli 1900-luvun alussa vain yksi yliopisto: Helsingissä sijaitseva Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Tämä herätti huolta Suomen suuriruhtinaskunnan kansallismielisissä piireissä: mitä jos yliopisto venäläistetään ja siitä tehdään Venäjälle uskollisten virkamiesten valmistamo?

Pelko ei ollut turha, sillä kaava oli jo toistunut useissa keisarikunnan reunamaiden yliopistoissa.

Ratkaisu oli selvä. Tarvittiin uusi, täysin suomenkielinen ja yksityinen yliopisto, johon venäläiset eivät pääsisi yhtä helposti käsiksi. Paikaksi kaavailtiin muun muassa kansainvälistä Viipuria, mutta lopulta voiton vei Turku, joka oli maan toiseksi suurin kaupunki ja keskeinen portti lännen vaikutteille.

Sopiva hetki koitti vuonna 1917, kun Venäjää ravisteli helmikuun vallankumous. Marraskuussa kansallismieliset vaikuttajat perustivat Turun Suomalaisen Yliopistoseuran, jonka tehtävä oli organisoida varojen keräystä yliopiston perustamiseksi.

Suomen itsenäistyminen joulukuussa ja erityisesti kevään 1918 sisällissota sekoittivat suunnitelmat. Huoli Venäjästä kaikkosi, mutta nyt sen tilalle kumpusi pelko ruotsin vaikutusvallan kasvusta. Turkuun oli ryhdytty perustamaan Åbo Akademia.

Suomenkielisen sivistyneistön mielestä kaupungissa ei tietenkään voinut olla vain yhtä yliopistoa, jos ainokainen olisi ruotsinkielinen. Helsingissä yliopiston opettajakunta oli yhä voimakkaan ruotsinkielinen, ja monilta tieteenaloilta puuttui suomenkielinen opetus kokonaan. Oli puolustauduttava, jotta Turusta ei tulisi luonteeltaan liian ruotsalaista.

Rahankeräyksessä talonpoikiin vedottiin pyytämällä lahjoituksia suomenkielisen sivistyksen ja kulttuurin kehittämiseksi. Tavalliselle kansalle yliopisto antaisi mahdollisuuden kouluttaa jälkikasvuaan suomeksi maassa, jota pyöritti suurelta osin ruotsinkielisen virkamiehistö.

Keräystavoite saavutettiin muutamassa vuodessa, ja lahjoittajia oli lopulta 22 040. Tästä viestii tänäkin päivänä yliopiston päärakennuksen seinässä oleva teksti: ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”.

SISÄLLISSOTA MUOKKASI asenteita myös toisella tapaa – tosin Turun yliopiston perustajille kysymys ei ollut sisällissodasta vaan vapaussodasta.

Sodan jäljiltä valkoisen Suomen sivistyneistö oli hyvin pettynyt kansaan, jonka idealisoitu kuva oli saanut ratkaisevan särön. Yliopistoa oli kaavailtu juuri kansan sivistäjäksi, mutta sota paljasti kansan aivan toisenlaiseksi kuin oli luultu.

Eino Leinon Turun Suomalaiselle Yliopistolle vuonna 1920 kirjoittama juhlaruno Vapauden valjetessa päättyy säkeisiin: ”Kun maassa on hätä, kun kansa on mätä, sanat saamme me tietäjäin suista.”

Tietäjäin yliopisto oli taho, jonka tehtävänä nähtiin uuden kansan rakentaminen – kansan, joka täyttää aikaisemmin olemassa olleen ihanteen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Turun yliopistossa selvitetään kirjalähetysten ruuhkaa vuoden 1921 keväällä. Kuva: Turun yliopisto

Turun yliopiston perustajat eivät nimittäin kokeneet, että kapina olisi kyseenalaistanut heidän aatemaailmaansa. Olihan Suomen toisaalta pelastanut se todellinen, talonpoikainen kansa, jolta lahjoitusrahatkin kerättiin. Sivistystoiminnan avulla punaiset saataisiin harharetkiltään takaisin isänmaan tielle.

Kulttuurihistorian professori emerituksen Kari Immosen mukaan kaikki yliopiston alkuvaiheen toimijat asemoituivat radikaalisti kansallismieliseen oikeistoon. Näin sosialismin vastaisuudesta tuli kolmas Turun yliopiston aatteellista kivijaloista.

”Tämä oli valkoinen yliopisto ja valkoiseksi yliopistoksi tämä tehtiin.”

Keskeistä sosialismin vastustamisessa oli ajatus yksityisestä yliopistosta, joka oli Immosen mukaan voimakkaasti ideologinen ja valtionvastainen käsitys:

”Tieteen vapaus oli mahdollista erityisesti valtiosta riippumattomassa toiminnassa. Valtio saattoi joutua milloin kenenkin hanttapulin haltuun.”

Arvot näkyivät myös nimityksissä. Kun Turun yliopisto sai lahjoituksena kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden professuurin, virkaan valittiin lahjoittajan vaatimusta noudattaen runoilija ja filosofian maisteri V. A. Koskenniemi.

”Nimitysprosessissa oli vahvasti mukana kevään 1918 perintö. V. A. Koskenniemi oli silloin valkoisen Suomen ykkösrunoilija.”

Turun yliopisto syntyi siis Immosen mukaan kolmelle kivijalalle: ensin Venäjä-vastaisuudelle, sitten ruotsalaisvastaisuudelle ja lopulta sosialismin vastaisuudelle. Aatteelliset juuret näkyivät yliopiston toiminnassa vuosikymmenien ajan.

Aitosuomalainen ylioppilaskunta

TURUSSA Akateeminen Karjala-Seura (AKS) hallitsi ylioppilaskuntaa 1920–1930-luvuilla. Siinä, missä AKS:llä oli Helsingissä myös vastavoimia, Turussa asiasta ei edes keskusteltu. Ylioppilaskunta katsoi, että maan ainoan suomenkielisen yliopiston ylioppilaskuntana sillä oli erityinen velvollisuus taistella suomalaisuuden puolesta.

Taistelua ohjaavat periaatteet koskivat esimerkiksi punaisuudesta puhdistetun kansan rakentamista, aitosuomalaisuutta ja Suur-Suomi-aatetta. Opiskelijat pyrkivät esimerkiksi aktiivisesti vastustamaan ruotsinkielisen ylioppilasnuorison pyrkimyksiä, ja välit Åbo Akademin opiskelijoihin olivat erittäin huonot.

Juttua varten on haastateltu myös historian professoria Vesa Varesta.

Lue lisää:

Tiesitkö tätä? Opiskelijavappu syntyi poliisin ja ylioppilaiden kahnauksesta – professori avaa 200 vuotta täyttävän juhlan salat

Poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen törmäsi suomalaisen opiskelijavapun yllättävään syntyhistoriaan tutkiessaan Turun poliisin alkuaikoja. (4/2017)

Sitsit: näin akateemisista pönötysjuhlista syntyi snapsilaulujen terästämää bilekulttuuria

Jotta 2010-luvun jonnet voivat skoolata energiajuomilla nykypäivän sitseillä, ovat akateemiset pöytäjuhlat luoneet nahkaansa 400 vuotta läpi kurinpitotoimien, naisten opiskeluoikeuden ja politisoituneiden vuosikymmenten. (10/2017)

Kaupunkikuvan koristajat

Vielä 1700-luvulla yliopistoliikunnassa harrastettiin miekkailua ja Proffan Kellarin puuttuessa saatettiin suunnata proffan olohuoneeseen. (9/2015)