Kampus
25.09.2015

Valtapeliä luennolla

Teksti:
Wilhelmiina Palonen
Kuvat:
Sampo Rouhiainen

Opiskelijat kamppailevat toisiaan vastaan laudalla ja käyttävät Moodlea propagandan välineenä. 

”Olette vähän niin kuin koekaniineita”, aloittaa kansainvälisen politiikan yliopistonlehtori Mikael Mattlin. Politiikan tutkimuksen opiskelijat istuvat luentosalissa kuuntelemassa, niin kuin millä tahansa luennolla. Tämä ei kuitenkaan ole ihan tavallinen kurssi. Kahden tunnin luennoista käytetään ensimmäinen puolituntinen teoriaan, loput ajasta pelataan Diplomacy-lautapeliä. Peli sijoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltävään Eurooppaan ja keskittyy neuvotteluihin.

Ilmoittautuminen kurssille avautui elokuussa. Innokkaimmat opiskelijat heräsivät kuudelta aamulla, jotta varmasti mahtuisivat kurssille. Pelikurssi on valtio-opin oppiaineen järjestämä uusi kokeilu. Diplomacy-peliä on käytetty opetuksessa esimerkiksi amerikkalaisissa yliopistoissa, mutta Suomessa vastaavaa kurssia ei tiettävästi ole toteutettu. Mattlin on haaveillut kurssin järjestämisestä vuosia. Hän on pelannut peliä myös itse:

”Muistan joskus 10 vuotta sitten miettineeni netissä pelatun pelin siirtoja päivätolkulla.”

Diplomacy ei ole mikään lyhyt peli. Sen takia kurssikin on kokonaisuudessaan yksi pitkä peli. Juonittelua voi jatkaa luentojen välillä. Moodleen voi kirjoittaa tiedonantoja vaikka diplomaattien tai kenraalien nimissä. Mattlin antaa luvan opiskelijoille myös propagandan tuottamiseen.

”Se joka pelaa parhaiten ja seisoo pystyssä lopussa, ei saa välttämättä vitosta. Ja jos lennätte ulos pelistä heti alkuunsa, niin se ei tarkoita hylsyä”, muistuttaa Mattlin.

Opiskelijat nauravat. Sitten joku kysyy, voiko pelissä olla niin huono, että tipahtaa heti kurssin alussa. Periaatteessa se on mahdollista.

Lautapelin pelaamista on maustettu kansainvälisen politiikan teorioilla. Puhutaan turvallisuusdilemmasta, kontrafaktuaaleista ja varustelukierteestä. Opiskelijat joutuvat kirjoittamaan kurssille myös esseen.

Opiskelijat liikehtivät hermostuneesti, kun heidät jaetaan pareihin. Sen jälkeen jokaiselle parille jaetaan oma maa.

”Oij!” huutaa kolmannen vuoden opiskelija Paul Hermansson kovaan ääneen, kun hänen joukkueensa kohdalle osuu Venäjä, jolla on pelin alussa eniten merkkejä.

”Turkki”, toistaa neljännen vuoden opiskelija Taneli Elomaa epäuskoisesti. Muut ympärillä nauravat. Mattlin hymyilee ja kieltää alueiden myymisen oikeilla euroilla. Opiskelijat nojautuvat eteenpäin, kun katsovat Euroopan karttaa, joka toimii pelilautana. Useampi miespuolisista opiskelijoista sukii viiksiään. Salaisiin neuvotteluihin saa käyttää kahvihuonetta. Viestejä saa lähettää myös kesken luennon tekstiviestitse.

Pelikurssin tavoitteet ovat teorian oppimisen kannalta kunnianhimoiset. On tarkoitus, että opiskelijat saavat käytännössä käsityksen ulkopoliittisesta päätöksenteosta silloin, kun aika ja käytettävissä olevat tiedot ovat rajalliset. Sen lisäksi Mattlin perustelee kurssia myös kansainvälisen politiikan tilanteella. Euroopassa on parin viimeisen vuoden aikana palattu valtapolitiikkaan, jossa diplomatia korostuu. 

Opiskelijoilla päällimmäisenä tuntuu silti olevan pelissä pärjääminen. Luento on melkein loppu, kun yksi opiskelijoista kumartuu parinsa puoleen ja kuiskaa:

”Mä saatan ottaa tämän sitten vähän liian vakavasti.”

Seminaaritilan ulkopuolella moni sanoo vastaavaa:

”Tästä tulee mun tärkein kurssi, keskityn vain tähän.”

”Käytän 40 tuntia viikossa pelkkään juonitteluun.”

Sen lisäksi kerrataan ääneen tarkasti, miten ensimmäinen maailmansota todellisuudessa eskaloitui kunkin valtion osalta. Joku toteaa tuskastuneena, että historialliset narratiivit on pakko huomioida.

Osa kurssilaisista lähtee suoraan Proffan Kellariin puimaan pelin alkuasetelmaa. Myöhemmin Italian edustajat ottavat vielä toimitukseen yhteyttä. He koettavat kiristää, ettei heistä otettuja kuvia saa julkaista lehdessä, ellei heidän viestiään muille maille julkaista myös. Viesti on diplomaattisesti kirjoitettu toive siitä, että maahan suhtaudutaan rauhanomaisena sivistysvaltiona. Sen allekirjoitus on huolellisesti laadittu ja osoittaa, että peli on jo alkanut: 

”Con amore, Italia Culla della civilizzazione europea.”