Kaupunki
05.05.2022

400 vuotta oikeutta – Turun hovioikeuden matka 1600-luvulta nykypäivään

Teksti & Kuvat:
Ida-Maria Manninen

Turun ylioppilaslehden toimitus pääsi vierailemaan pian 400 vuotta täyttävän Turun hovioikeuden tiloihin Hämeenkadun varrella sijaitsevassa Akatemiatalossa. Niin hovioikeus kuin itse vuonna 1815 valmistunut Akatemiatalo rakennuksena kätkevät sisäänsä paljon historiaa ollen kuitenkin samalla tärkeä osa myös nykyhetken yhteiskuntaa.  

Turun hovioikeuden kansliapäällikkö Nina Ovaska esittelee tiloja ja johdattaa hovioikeuden entiseen täysistuntosaliin, Plenum-saliin, jota kutsutaan ykköseksi. Hänen mukaansa täysistunto on menettänyt merkitystään uuden tuomioistuinlain myötä.  

Ennen täysistunnossa käsiteltiin muun muassa nimittämisasioita. Nykyään lausuntovaliokunta käsittelee tuomarien nimitykset hovioikeudessa ja laatii tuomarinvalintalautakuntaan lähetettävän lausunnon. Hän lisää kuitenkin, että hovioikeuden presidentti voi edelleen kutsua täysistunnon koolle ratkaisemaan merkittäviä lainkäyttöasioita.  

Presidentti istuu melkein huoneenpituisen, 14 metriä pitkän pöydän päässä, ja vanhin neuvos istuu hänen oikealla puolellaan. Loppu järjestyksestä etenee vanhimmasta nuorimpaan virkaiän mukaisesti pöydän toiseen päätyyn asti.  

"Meillä on täällä noin sata ihmistä töissä. Niistä kolmekymmentä on kansliahenkilökuntaan kuuluvia, loput esittelijöitä, asessoreita ja hovioikeuden neuvoksia - sekä yksi hovioikeuden laamanni ja yksi presidentti.”  

 

Pöydän toisessa päässä lepää myös kuningatar Kristiinan raamatuksi kutsuttu ensimmäinen suomenkielinen kokoraamattu, jota käytettiin ennen Turun hovioikeuden valaraamattuna. Painosta tehtiin Tukholmassa 1 200 kappaletta vuonna 1642.  

Tuomarinvalansa sen edessä ehtivät vannoa muun muassa kolme tasavallan presidenttiä heidän ollessaan vielä lakimiehiä: Svinhufvud, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen.

Ovaska kertoo, että uuden tuomioistuinlain myötä tuomarinvalan vannominen on vaihtunut käräjäoikeuteen. Mielenkiintoista on, että tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on toiminut Turun hovioikeuden esittelijänä 70–80-luvuilla.  

Ovaska kertoo, että salin seinät ovat täynnä ennen Suomen itsenäistymisen aikaa toimineiden hovioikeuden presidenttien muotokuvia. Suuri osa heistä on hänen mukaansa Ruotsista tulleita aatelisia.  

Hovioikeuden presidentin tuoli on koristeltu lehtikullalla.

Kolmannessa kerroksessa sijaitsee pieniä työhuoneita, mutta toinen kerros on historiallinen. Siellä on Plenum-salin lisäksi myös muita esittelysaleja, joista yhdessä on juuri menossa istunto. Niiden seiniä koristavat puolestaan itsenäisyyden ajan hovioikeuden presidenttien muotokuvat. Yhdessä huoneista asui Venäjän vallan aikana Suomen kenraalikuvernööri.

Rakennuksen historiallisuuden lisäksi hovioikeuteen liittyy historiallisia tapoja. Esimerkiksi presidentin tuolin takaa ei saa kävellä ilman presidentin lupaa hänen istuessaan täysistuntosalissa ja vain hän saa koputtaa. Presidentillä on Ovaskan mukaan iso rooli hänen johtaessaan hovioikeuden toimintaa yhdessä johtoryhmän kanssa. 

Historiallisuuden lisäksi Ovaska korostaa myös hovioikeuden modernisoitumista.

“Suurin osa aineistosta on nykyään sähköisenä. Jos se ei ole tänne tullessaan, niin sitten kaikki tärkeimmät osat siitä kuitenkin sähköistetään.”

Hän kertoo, että vielä odotetaan aineistopankkihanketta (AIPA), joka tekee sen, että poliisilta asti kaikki rikosjuttujen aineisto tulee sähköisenä. Myös siviiliasiat käsitellään AIPAssa. 

"Tila mahdollistaa kahdeksan metrin tietoturvallisen ympyrän sille aineistoille, mitä sähköisesti näytetään. Se ei mene minnekään ulkoverkkoon".

“Rakennuksella on oma historiansa, joka nivoutuu kuitenkin hyvin varhaisessa vaiheessa hovioikeuden historiaan.” 

Ovaska kertoo, että Akatemiatalo olisi ollut ensimmäinen ammattiarkkitehdin suunnittelema rakennus Suomessa ja siten poikkeuksellinen. Arkkitehtina toimi Tukholman kaupungin arkkitehti.  

“Akatemiatalon peruskiven muuraus [vuonna 1802] oli seurapiiritapahtuma.” Paikalla oli muun muassa Ruotsin kuningaspari ja englantilainen herttua. 

Rakennuksen oli tarkoitus valmistua nopeasti. Ovaska kertoo, että Suomen sota (1808–1809) hidastutti rakentamista ja se, että siirryttiin Ruotsin kuninkaan alaisuudesta Venäjän tsaarin alaisuuteen, vaikutti rakennukseen.  

Hänen mukaansa ulkoseinään oli tarkoitus kirjoittaa kultaisin kirjaimin ylistysteksti Ruotsin kuninkaalle, joka muuttuikin ylistykseksi “hallitsijoiden suomalaisille laulun jumalattarille osoittamaa anteliaisuutta” kohtaan.  

Myös tsaari Aleksanteri II vieraili Akatemiatalossa, jonka kunniaksi hän maalautti ja lahjoitti hovioikeudelle itsestään valtavan taulun. Sen maalasi lyypekkiläinen taiteilija Georg von Bothmann.

Ovaska kertoo, että taulu oli niin suuri, että hovioikeus joutui pyytämään määrärahoja, että silloisen Plenum-salin kattoa saatiin nostettua, jotta taulu saataisiin mahtumaan rakennukseen. Taulu sijaitsee tällä hetkellä hovioikeuden aulassa. Sen suuret kehykset on päällystetty lehtikullalla.

Taulu on ollut osana Suomen historiaan myös toisella tavalla. Vuonna 1917 punaiset valtasivat Akatemiatalon ja maalausta puhkottiin pistimillä.

Keisari Aleksanteri II:lla on muotokuvassaan päällä Suomen kaartin everstin univormu, mitä on pidetty suosionosoituksena suomalaisille. Taustalla näkyvät Turun tuomiokirkko ja Akatemiatalo.

Ovaska kertoo, että Akatemiatalo toimi alun perin yliopistona. Turun palon (1827) aikana useat kaupungissa toimivat virastot menettivät tilansa, jolloin Akatemiatalon kunnostamisen myötä sinne muutti useampia virastoja. Yksi niistä oli Turun hovioikeus, joka on palosta asti sijainnut rakennuksessa. Itse yliopisto siirrettiin Helsinkiin.  

Turun hovioikeus oli kuitenkin ollut olemassa jo kauan ennen Akatemiatalon rakentamista, sillä se perustettiin vuonna 1623, kun Suomi oli itäinen osa Ruotsia. Sen perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf, jonka patsas koristaa hovioikeuden etupihaa.  

Turun hovioikeuden laamanni Asko Nurmi kertoo, että perustamisesta on kaksi tulkintaa. Toinen niistä on se, että hyvä kuningas halusi järjestää oikeusolot Suomessa paremmin. Toinen tulkinta on se, että valtakunnan hallinto edellytti, että alueelle saataisiin yhtenäinen oikeus, ilman että jokaisen täytyy käydä pyytämässä kuninkaalta erikseen erikoisvapauksia, koska “niin sanotut lainlukijat eivät olleet erityisen luottamusta herättäviä kansassa”  

Hallintokoneisto vaati Nurmen mukaan hovioikeuden perustamista. Hän tuo esille, että vielä 1600-luvun Suomen alueella henkirikoksetkin saateitiin sovittaa sukujen kesken siten, että maksettiin tapporahaa toiselle. Hänen mukaansa yhden tulkinnan mukaan tämä oli vääryys, vaikka asianosaisille se kelpasi, sillä kuninkaan alamaisten henki ei saanut olla alamaisten ratkaistavissa.  

“Sopimukset siitä, että hyvä sotilas tapetaan, kun hän voisi olla uhrattavissa muualla, koettiin väärinä.”  

Hovioikeuden tultua ja otettua nämä hallintaan esimerkiksi kuolemanrangaistukset piti vahvistaa hovioikeudessa. Nurmi kertoo, että tuomarille maksettiin rahaa, että hän palkkaisi oikean henkilön lainlukijaksi maaseudulle ratkomaan oikeudellisia asioita.  

“Oli motiivi sitten mikä hyvänsä, niin oikeusturvaa levitettiin Ruotsin valtakunnan alueella.”  

“Toisaalta hovioikeus on osa valtion väkivaltakoneistoa, jossa laitetaan ihmisiä ruotuun ja hoidetaan sellaisia asioita, jotka estäisivät, että jokainen ottaisi oman käden oikeutta”, Nurmi toteaa, mutta kertoo, että kyseessä on hyvin vanha tulkinta. Hän korostaa, että nykyisessä järjestyksessä hovioikeuden tehtävä on toisenlainen, eli ylläpitää yhteiskuntarauhaa lempeämmin keinoin kuin aiemmin 1600-luvulla, jolloin systeemi hänen mukaansa lyötiin väkisin läpi.  

Hovioikeus on etääntynyt valtion vallankäytöstä ja erkaantunut Montesquieun oppien mukaisesti “täysin omaksi pöydänjalakseen yhteiskuntaa ylläpitävänä tahona”.  

“Isossa mittakaavassa hovioikeuden rooli ei ole muuttunut, mutta pienemmässä kyllä - olemmehan paljon lähempänä ihmisiä kuin nuo peruukkipäät tuolla”, hän viittaa hovioikeuden presidenteistä tehtyihin maalauksiin seinillä. “Millainen heidän kosketuksensa todelliseen yhteiskuntaan mahtoi olla? [Hovioikeuden] kolmas presidentti oli Suomen rikkain mies.”  

Hovioikeuden kokoelmat sisältävät lukuisia vanhoja lakiteoksia muun muassa 1800-luvulta. Hovioikeudella on myös oma kirjasto.

Nurmen mukaan vallankäytön taso on tullut lähemmäs ihmistä.  

“Hovioikeus on samanlainen kuin muukin yhteiskunta ja muuttuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla.”  

Hän kertoo, että hovioikeus on muuttunut pariin otteeseen siitäkin, kun hän ensimmäisen kerran tuli sinne esittelijäksi 1980-luvulla. Hänen mukaansa seuraava mullistus odottaa oven takana ja seuraava ovikin on yhä lähempänä. 80-luvulla alle yksi prosentti jutuista oli suullisia pääkäsittelyjä. Nykyään niitä on kolmekymmentä prosenttia.  

Hän kuvailee siirtymistä pelkästä kirjallisesta prosessista, jossa todellisuutta peilattiin prosessin tuottamien tekstien läpi, kohti henkilökohtaisempaa lähestymistapaa.  

“Se vastaa tämän päivän tarpeisiin, sillä ihminen täytyy kohdata eri tavalla kuin ennen.” 

Nurmi kertoo myös, että hovioikeus on muuttunut sen lisäksi myös itse työympäristönä vähemmän hierarkkiseksi kuin mitä se oli vielä 1980-luvulla.

 

Nurmi näkee hovioikeuden olevan merkityksellinen myös tulevaisuudessa. Hänen mukaansa jokainen järjestelmä tarvitsee muutoksenhakumahdollisuuden, sillä niin kauan kuin kyse on ihmisistä, niin erehdyksiä voi tapahtua.  

Hän pohtii myös tekoälyn roolia ja näkee siinä ongelman siinä, mikä on ohjelmoitsijan tai suunnittelijan totuus asiassa. Ongelmana hän näkee myös valtiovallan halun supistaa kustannuksia ja sen, että pitkällä tähtäimellä hovioikeuteen valittamiseen on tullut enemmän ja enemmän esteitä.  

Ovaska toteaa myös, että on ollut puhetta siitä, pitäisikö hovioikeuksien määrää vähentää. Hän näkee kuitenkin Turun hovioikeuden olevan merkittävä Turun kaupungille ja korostaa Turussa olevaa oikeudellista keskittymää.  

Turussa on käräjä-, hallinto- ja hovioikeus, sekä yliopisto, jossa koulutetaan juristeja. Turun yliopiston lisäksi nyt myös Åbo Akademi on saanut luvan maisterivaiheen juridiikan opinnoille. ”Tämä on minusta ihan mielettömän hyvä juttu.”  

Kuvassa Turun hovioikeuden julkisivu.

Lue lisää

Palo säästi, Helsinki vei

Turun palon 1827 jälkeen Turun Akatemia määrättiin muuttamaan Helsinkiin, jossa se toimii yhä tänä päivänä Helsingin yliopistona. Yliopiston mukana vietiin käytännössä kaikki se vähä, mikä säästyi tuhoisalta Turun palolta.(7/2014)

Tiesitkö tätä? Opiskelijavappu syntyi poliisin ja ylioppilaiden kahnauksesta – professori avaa 200 vuotta täyttävän juhlan salat

Poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen törmäsi suomalaisen opiskelijavapun yllättävään syntyhistoriaan tutkiessaan Turun poliisin alkuaikoja. (4/2017)