Kaupunki
06.09.2021

TYY-konkarit Sara Koiranen ja Sauli Seittenranta aloittivat kaupunginvaltuustossa. Tylkkäri haastoi nuoret poliitikot miettimään, minkä alan osaajia Turku tarvitsee.

Teksti & Kuvat:
Anni Savolainen

Elokuussa vanhat TYYläiset Sara Koiranen (vas.) ja Sauli Seittenranta (kok.) aloittivat kaupunginvaltuutettujen tehtävässä. He edustavat kahta iäkästä turkulaista alaa: kulttuuria ja lääketiedettä.

Turun ylioppilaslehti haastoi kaksikon miettimään, minkä alan osaajia Turku tarvitsee. Syntyi keskustelu hyvinvoinnista ja siitä, millä alalla Turusta voisi tulla pioneeri.
 

Tulette eri tieteenaloilta, ja liitytte arvoiltaan erilaisiin valtuustoryhmiin. Tunnette kuitenkin jo edarista eli Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajistosta. Mistä te olette yleensä olleet samaa mieltä tai eri mieltä?

Sara: Me tutustuttiin, kun järkättiin Tyyni mieli -kampanjaa.

Sauli: Mielenterveysasiat on joo meille sellaista yhteistä pintaa. Talousasioissa ollaan perinteisesti eri leireissä. Olin paljon äänessä esimerkiksi Tylkkärin leikkaamisen puolesta. 

Sara: Uskon, että pohjimmiltaan ollaan asioista aika samaa mieltä, mutta katsomme niitä vaan eri vinkkelistä.

Sauli: Mä uskon kans vahvasti näin. 
 

Toinen teistä on vastavalmistunut ja toinen gradua vaille valmis. Millaisia keskusteluja olette käyneet opiskelukavereiden kanssa siitä, halutaanko tai aiotaanko Turkuun opintojen jälkeen jäädä?

Sauli: Meidän alalta työllistytään vahvasti julkiselle puolelle, ja kysyntää meille lääkäreille on ympäri Suomea. Ei siitä oikein kukaan puhu, että Turkuun pitäis jäädä. Ennemmin mennään sinne erikoistumispaikkaan tai sairaalajaksoon, mihin päästään.

Sara: Minä olen generalistialalta, ja sijoittuminen riippuu tosi paljon siitä, millaisen opintokokonaisuuden itselleen haalii. Tällä alalla on selvästi veto pääkaupunkiseudun suuntaan.

 

”Ei siitä oikein kukaan puhu,
että Turkuun pitäis jäädä.”
 

Entä mikä on se kriittinen asia, joka saisi juuri teidät pysymään Turussa?

Sara: Työt on olennainen asia, mutta monia kulttuurin ja viestinnän töitä pystyy tekemään periaatteessa mistä tahansa. Toinen tärkeä asia on sosiaaliset suhteet, se, että on turvallisia ja läheisiä ihmisiä lähellä. 

Sauli: Minä mietin tässä sitä, että on oltava kehittyvä, historiallinen kulttuurikaupunki. On sekä eteenpäin katsova ja vanhaa säästävä puoli.

Minulle kriittistä ei ole mikään yksittäinen juttu kuten palvelut tai työpaikka. Olen viettänyt pääkaupunkiseudulla lapsuuteni, mutta Helsinki ei vetänyt puoleensa. 

Sara: Se, mitä minä Turussa rakastan, on sen rikas historia. Helsingissäkin on aikakausien kerrostumia. Minua vierastuttavat kaupungit, joilla ei jotenkin ole historiaa, kuten joku Espoo. Turkulaisen näkökulmasta sellaiset paikat on…

Sauli: … ilmestyneet keskelle metsää.

Sara: On myös oleellista, että kaupungissa voi tehdä jotain. On oltava sitä henkeä, että ihmiset haluavat luoda uutta ja kutsua ihmisiä koolle. 
 

Turun historiallisuuteen liittyy sekin, että te molemmat edustatte vanhoja perinteikkäitä aloja. Turussa on ollut esimerkiksi Suomen ensimmäinen taidekoulu ja Suomen ensimmäinen sairaala. Aloitetaan kulttuurialasta: mikä on sen kentän osaamisen tila? Valutaanko täältä väistämättä pääkaupunkiseudulle?

Sara: Taiteen talo on akuutti kysymys. Se liittyy laajemmin Turun kaoottiseen kaupunkisuunnitteluun. Kulttuurin perusedellytykset ovat jo vaarassa, esimerkiksi tilojen suhteen, kun taide tapahtuu pääosin eri tiloissa.

Turun tulisi tunnistaa se potentiaali, mitä täällä on. Esimerkiksi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 Turussa tuotti 60 miljoonaa euroa enemmän kuin ennakkoon oli arvioitu.

Mitä opintotarjontaan tulee, minä olen myös pohtinut, miksei Turun yliopiston luovan kirjoittamisen sivuaine voisi olla pääaine. Sen antamia taitoja voi soveltaa niin moneen asiaan.

Turussa on muutenkin vahva kirjoittamisen traditio. Tampereen yliopistossakin on perinteistä yliopisto-opetusta ja luovaa työtä rinnakkain, siellähän opetetaan esimerkiksi näyttelemistä.

Sauli: Minulla on kyllä vähän huoli siitä, kuinka haluttu joku ala on ja samalla kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet on.

Humanistisesta valmistuvista joka neljäs ei työllisty omaa koulutusta vastaavaan työhön. Pitäiskö tätä järkevöittää?

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ja muilla, jotka päättävät opiskelijamäärät, on vastuu siitä, työllistyvätkö opiskelijat ja ohjaavatko opinnot oikeaan suuntaan eli työmarkkinoille.

Uskoisin kuitenkin, että kulttuurialan osaamisen tila on hyvä. Vaikuttaa siltä, että meillä on paljon osaajia, mutta onko liikaakin?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen:

Valmiina taistoon. Sara Koiranen ja Sauli Seittenranta hetki ennen heidän ensimmäistä valtuustokokoustaan 23.8.2021.
Valmiina taistoon. Sara Koiranen ja Sauli Seittenranta hetki ennen heidän ensimmäistä valtuustokokoustaan 23.8.2021.
 

Entä lääketiede, mikä on sen alan osaamisen taso Turussa? Olen haastatellut aikoinaan erästä Orionin tutkijaa, joka sanoi, että lääketieteilijänä esimerkiksi tutkijaksi hakeutuminen on haastavaa, koska tutkimusrahoitusta on leikattu paljon.

Sauli: Se onkin kinkkinen juttu, sillä lähtökohtaisesti meidän alalla valmistutaan ammattiin, ja harva lähtee konsultiksi tai niin kuin tieteen pariin.

On kaiken tieteen tekemisen ongelma – ei vain lääketieteen – että rahoitus ei meinaa riittää. Siksi on vaikea kannustaa nuoria tutkijanalkuja lähtemään tutkijoiksi.

Sanoisin, että lääketieteen osaamisen taso on silti hyvä, ja tehtävä tutkimus on kova­tasoista.

Myös tämä hiljattainen uutinen Bayerin uudesta lääketehtaasta on merkittävä tieto sikäli, että yksityistä rahaa tulee Turkuun. Ollaan valmiita tänne satsaamaan ja investoimaan.

Sara: Mun sisko on Bayerilla töissä, ja olen seurannut tätä investointiuutista sitäkin kautta. Tuollaiset investoinnit vahvistavat Turusta mielikuvaa isona ja vakaana kaupunkina. Ei se kyllä varmaan ole sellainen turistiseksikäs näkökulma Turun vetovoimaa ajatellen.

Minä haastan Sauli nyt kyllä vähän sinua. Lääketieteeseen investointi nähdään aina jotenkin neutraalin hyvänä asiana, mutta kulttuurin tukemisesta puhutaan aina, että kannattaako se.

Miksi aineetonta, luovaa kasvualaa ei ajatella teollisuuden alana, vaikka se on kovan rahan paikka? Mieti, kuinka ison kävijäbuustauksen vaikka Ruisrock tuo. 

Sauli: Mä katson sitä niin, että tapahtumat ovat sitä, että raha vaihtaa omistajaa.

Teollisuudessa on taas kyse enemmän siitä, että kun käytetään tätä verorahaa teollisuuteen, tehostetaan itse työtä. Tai sitten lisätään vientiä, mikä on Turun tulevaisuuden kannalta hyvä.

Periaatteessa palvelualoillakin on sitä, että jos me lisätään hyvinvointia, ihmisten työkykyä, niin se lisää kerrannaisvaikutuksia.

Näen vaan konkreettisemmin sen, että kun rakennetaan kone, eikä yksi ihminen tee sitä koneen työtä, tuottavuus lisääntyy. Näin kone on kannattavampi investointi pitkässä juoksussa.

Bayerin tapauksessa vientikin lisääntyy, kun tämä uusi tehdas vie ehkäisytuotteitaan muihin maihin.

Vientikin tuo rahaa. Kulttuurialalla sen sijaan voidaan tuottaa palveluita, jotka eivät tehosta taloutta, vaan raha vain vaihtaa omistajaa. 

Sara: Sinä olet lääkäri. Mielenterveysongelmat taitavat olla nykyään yleisin sairas­eläkkeelle siirtymisen syy, eikö näin ole?

Sauli: Kyllä.

Sara: Monissa tutkimuksissa on todettu, että kulttuuri lisää osallisuutta ja toimintakykyä, mikä ehkäisee syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia.

Jos kulttuuritoimintoja tukemalla saadaan ihmisiä, jotka pysyvät pidempään työelämässä ja aiheuttavat vaikka vähemmän rikollisuutta, ovat hyviä ihmisiä läheisilleen, niin eikö kulttuuri ole sitten erittäin kannattavaa?

Sauli:  Erittäin hyvä pointti, ja uskon siihen, että tällainen osavaikutus on olemassa.

Annan raa’an esimerkin hyvinvoinnista: hyvinvointia on sekä kulttuurityöstä saatava palkka että Kela, joka antaa kulttuurialalla työskentelevälle lääkettä, joka ehkäisee aivo­infarktin, työkyvyttömyyden ja elämän pilalle menemisen.

Euromääräistä hyvinvoinnin lisääntymistä on ehkä mahdotonta mitata.

Allekirjoitan täysin kolmannen sektorin tekemän työn hyvinvoinnin eteen. Vaikea kysymys on se, että kuinka paljon kulttuuria kannattaa tukea ja kuinka iso vaikutus sillä tarkalleen on hyvinvointiin.

Kolmas sektori tekee paljon töitä selkänahastaan, joten se tuottaakin euromääräisesti enemmän kuin ajatellaan.

Sara: Tässä on kiinnostavaa se, että minä olen selkeän vasemmistolainen ja Sauli selkeän oikeistolainen. Nyt tässä minä puhun yksilön puolesta ja Sauli kollektiiveista ja raaoista numeroista. Voisi ajatella, että asetelma menisi toisinpäin.
 

”Oikean tiedon levittäminen
on tän vuosi­kymmenen 
tärkein tehtävä.”
 

On puhuttu jo pitkään, että Turku kasvaa ja sitä kautta turkulaisten määrä. Mitä osaamista näissä keskusteluissa ei ole huomioitu tarpeeksi? Mikä ala voisi kasvaa lisää?

Sara: Ilmastokriisi meni minulle viime kesän aikana ensimmäistä kertaa jotenkin nahan alle.

Kriisin ratkaisussa kyse on paljon poliittisesta tahtotilasta ja halusta tunnistaa se, mihin tilanne menee, jos ei toimita. Oikean tiedon levittäminen on tän vuosikymmenen tärkein tehtävä.

Sauli onkin ollut mukana epäselviä terveysväittämiä oikaisevassa Vastalääke-järjestössä, ja Vastalääkkeen kaltainen toiminta mutta ilmastodenialismin suhteen olisi tosi tervetullutta.

Tämä on globaali kriisi niin monella tavalla, että ei sitä paikallisesti missään nimessä ratkota, mutta jonkinlainen johtajuus tässä asiassa kiinnostaisi. Suomella ja Turulla voisi olla siihen edellytykset. 

Sauli: Periaatteessa kaupungin avustusperiaatteita voisi ohjata siihen, kun Turku on ollut edelläkävijä ilmastotavoitteissaan ainakin saamiensa palkintojen mukaan. Meilläkin oli professori auttamassa perustamaan Vastalääkettä.

Sara: En näe, miksi meillä ei voisi olla opintokokonaisuutta, joka vastaa aikamme suurimpaan globaaliin haasteeseen. Sellaiselle osaamiselle tulee varmasti koko ajan käyttöä. 

Sauli: Kysyntää olisi varmasti sille, että koulutettaisiin pienissä erissä ilmasto-osaajia.

Sara: Olen itse alkanut suhtautua tähän kuoleman kysymyksenä. Meidän ekosysteemi kuolee, jos tähän ei puututa. Luvut ovat kiistattomia. Päästöt pitää saada laskuun.

Sauli: Minä olen pessimistinen sen suhteen, mitä me voidaan tehdä demokraattisessa valtiossa, mutta toki demokratiassa pystytään tukemaan sitä muutosta. ­EU:nkin hiilitulleja miettii.

Minä pelkään niiden satojen miljoonien ihmisten puolesta, jotka joutuvat muuttamaan tai kuolevat tämän kaiken vuoksi.

Sara: Minulla menee tunteisiin ajatus siitä, että minun lapseni eivät voisi uida Itämeressä tai kerätä mustikoita.

Vaikka on lamaannuttavaa, toiminta luo toivoa. Koronakriisi on näyttänyt sen, että jos on pakko, on mahdollista ohjata voimakkaasti yhteiskuntaa.
 

Fakta:

Sauli Seittenranta

  • Syntynyt vuonna 1994
  • Kotoisin Kirkkonummelta
  • Asuu Turussa
  • Gradua vaille valmis lääketieteen lisensiaatti
  • Työskentelee Laitilan terveyskeskuksessa
  • Toimi TYYn edaattorina vuosina 2017–2021 ja TYYn varapuheenjohtajana vuonna 2020

Sara Koiranen

  • Syntynyt vuonna 1994
  • Kotoisin Turusta
  • Muutti elokuussa Helsinkiin, missä opiskelee Teatterikorkeakoulussa
  • Valmistunut maisteriksi 2020 Turun ­yliopistosta yleisestä kirjallisuustieteestä
  • Työskentelee Kirjan talon tuottajana ja tiedottajana sekä vapaana kirjoittajana ja teatterintekijänä
  • Toimi TYYn Vihreän Vasemmiston ryhmäpuheenjohtajana ja edaattorina 2017–2020
     

Lue lisää

Ilkeämielisen sanonnan mukaan valtuutettu tekee aloitteen siitä, mikä on jo päätetty – ”Missään poliittisessa pöydässä aloitteista ei puhuta juuri koskaan.”

Valtuusto­aloitteisiin heijastuu, mikä Turun asioissa on paikallis­poliitikkojen mielestä pielessä. Tällä hetkellä aloitteet eivät kuitenkaan saata edetä mihinkään. (3/2021)

Funikulaari kustansi 5,6 miljoonaa euroa – se on investointi, jollaisia Turku kaavailee lähivuosille vielä yli 600 miljoonan euron edestä. Mutta onko niihin varaa?

Kaupunginjohtaja uskoo, että suurinvestoinnit houkuttelevat yrityksiä: tavoitteena on tehdä kaupungista kiinnostava. (3/2021)

Maisterit karkaavat Helsinkiin, kun Turusta ei saa töitä – "Jos yritykset tavoittelevat valmistuneita, on liian myöhäistä"

Lounais-Suomeen houkutellaan jättikampanjalla lisää väkeä, mutta työilmoitusten perusteella korkeakoulutetuille ei ole tarvetta. 2000-luvulla yhä useampi turkulainen maisteri lähteekin tutkintoineen Helsinkiin. (4/2019)