Kulttuuri
13.11.2013

2013: Avaruusseikkailu

Adrenaliinia hönkivän trillerin isoin yllätys on sen peittelemätön yksinkertaisuus.

Gravity (2013) on ylittänyt kriittisen pisteen. Se on liian hyvä viihde-elokuvaksi. Näin ollen 2001: A Space Odyssey -vertauksia on kulutettu kuin happea paniikissa.

Tosiasiassa Alfonso Cuarónin ohjaus on virtaviivainen visuaalinen spektaakkeli, jonka syvemmät merkitykset joko lausutaan ääneen tai kohdataan päivänselvän kuvaston avittamana.

Avaruusonnettomuuden jälkeinen selviytymiseepos koskettaa ennen muuta mahtipontisuudellaan. Elokuva ei häpeile helppouttaan. Se ei esitä älykästä. Otokset mylvivät puhdasta tunnetta.

Henkinen ja fyysinen evoluutio esitetään yksinkertaisen tehokkaasti.

Harmittavasti käsikirjoituksessa on joitain halpoja ratkaisuja, jotka lantraavat henkeä- salpaavien toimintakohtausten tehoa.

Eritoten Ryan Stonen (Sandra Bullock) menneisyyden läpikäynti on aromiköyhää lässyn lässyä. Dialogia on suhteellisen vähän, mutta iso osa siitä on pula-ajan kyökkiterapeutin kynästä.

Henkilöhahmojen ohuudesta huolimatta Cuarón loihtii avaruusromun seassa selviämisestä yhden viime vuosien jännittävimmistä vuoristorata-ajeluista.

Scifiä Gravityssa on vain nimeksi. Avaruus on ehkä vaikuttavempi kuin missään elokuvassa aiemmin, mutta pakopaikkana ja tappavana kauneutena se ei ole symbolina autiomaata ihmeellisempi.

Suhde teknologiaan on välinpitämätön ja käytännöllinen. Keskiössä on ihmisen sisu, luovuus ja selviytymiskyky. Olemme aikamme alpha-saalistajia, joiden ainoa heikkous on taipumus murehtia liikaa.

Gravityn äärellä ei tarvitse pohtia päätään puhki. Voi vain nauttia. Se on välillä ihan okei.

****

Jouko Luhtala

Gravity (Yhdysvallat, 2013)

O: Alfonso Cuarón

N: Sandra Bullock, George Clooney