Kulttuuri
19.09.2012

Aina täysillä, aina voittamaan

Jenkkifutisnaiset kokeilevat kentällä rajojaan ja nauttivat pukukoppiin tiivistyvästä jännityksestä ja voitonhuumasta. Kukaan ei ole tähti ilman joukkuettaan, joten selkäänpuukottajia ei tiimistä löydy.

Julia Vainio antaa tyylinäytteen tuimasta katseesta.

Jenkkifutisjoukkue UTU Damers on treenannut yhdessä vuoden verran.

Yksi naisten joukkueen perustamista ideoineista on Taru Suojaranta. Hän totesi lajin mukaansatempaavaksi seuratessaan miesten peliä ja tiesi, että pelejäkin voisi saada aikaiseksi, sillä muilla yliopistoilla oli jo naisjoukkueita.

"Mietin, että olisi kiva saada steppien ja muiden rinnalle vähän jotain uuttakin", Suojaranta kertoo.

Enni Lamppu on sen sijaan jo kokenut jenkkifutari. Hän on pelannut aiemmin Turku Trojanseissa, mutta viettänyt välissä pidemmän aikaa pesäpallon parissa.

Suurimmalla osalla joukkuetovereista on myös vankka urheilutausta. Lajeja löytyy cheerleadingista upppopalloon. Erilaisista taustoista huolimassa joukkue on löytänyt loistavan yhteishengen.

"Mulla ei ole varmaan ollut näin hauskaa missään joukkueessa. Me viihdytään jopa perjantai-iltoina harjoitusten jälkeen Educariumilla jonnekin yhteentoista asti", vakuuttaa Suojaranta.

Kovuutta ja tekniikkaa

Naiset kumoavat väitteet siitä, että jenkkifutismaailmassa naisen paikka olisi vain kentän laidalla heiluttelemassa tupsuja. Harrastajan ei myöskään tarvitse olla rämäpäinen poikatyttö.

"Jos lähdemme pelin jälkeen jonnekin istumaan iltaa, niin tuskinpa meistä päällepäin huomaa, että me pelataan amerikkalaista jalkapalloa", huomauttaa Lamppu.

"Mutta kun miehet vetävät meille harjoituksia, he eivät oleta, että olemme yhtään heikompia."

Jenni Parantainen (vas.) ja Julia Vainio asettelevat kypärän pehmusteita. Lämmittely ja oikeanlaiset varusteet suojaavat vaarallisissa tilanteissa.

Sen verran rämäpäätä pitää Lampun ja Suojarannan mielestä olla, että pystyy ottamaan kontaktia. Sen huomaa viimeistään pelissä.

"Jos et ota tarpeeksi kovaa, niin sitten sua sattuu", Lamppu kuittaa.

Tasa-arvoisempaa urheilua

Amerikkalaista jalkapalloa harrastavat naiset eivät ole enää niin outoja lintuja kuin aiemmin. Kehitys on kulkenut tunnustellen kuntonyrkkeilyn kautta roller derbyyn ja muihin kovempiin kontaktilajeihin. Lamppu uskoo, että esimerkiksi naisille suunnatut kamppailutunnit ovat alentaneen kynnystä lähteä mukaan.

Urheilu on muuttunut tasa-arvoisemmaksi, mutta naiset myöntävät "miesten lajien" harrastamisen olevan myös rajojen hakemista.

Amerikkalaisen jalkapallon pariin ei kuitenkaan hakeuduta pelkästään kontaktin ottamisen halusta. Monia kiehtoo nimenomaan taktiikka. Lajissa tarvitaan monenlaisia pelaajia eri pelipaikoille. Kun kaikilla on joukkueessa erilaiset roolit, joukkueen sisälle ei pääse syntymään kilpailutilannetta keskinäisestä paremmuudesta.

"Mikään ei ole niin joukkueurheilua kuin tämä. Et voi tehdä yhtään hyvää suoritusta yksinäsi", Lamppu tarkentaa.

"Naisurheiluun kuuluu usein se, että alkaa syntyä kuppikuntia ja puhutaan pahaa selän takana. Täällä sitä ei näe."

Jokaiseen peliin täysillä

Kun joukkue aloitti harjoittelun, amerikkalainen voittamisen kulttuuri oli tuttua lähinnä kotikatsomoista. Oli kiva käydä mukavassa porukassa vähän heittelemässä palloa. Ensimmäinen peli muutti joukkueen näkemyksen lajin luonteesta.

"Kun peli lähestyi, niin se oli kyllä aivan erilainen fiilis, kuin mikään muu", Lamppu muistelee.

"Vaikka olen ollut SM-kisoissa urheilemassa, niin en ole aiemmin ennen suoritusta ajatellut, että nyt lähdetään ainoastaan taistelemaan täysillä. Pelistä tulee pois aivan kaikkensa antaneena. Yllätyin sitä henkisen tsemppaamisen määrää. Se tulee kuin itsestään", Suojaranta kuvailee.

Joukkue on hioutunut hyvin yhteen, mutta kehitettävääkin olisi. Kentän laidalle kaivattaisiin nimittäin miescheerleadereita. "Vaikka eivät he siellä ilman paitaa olekaan, (Beaver Huntersin) pojat ovat kyllä olleet meitä tosi hyvin kannustamassa", Taru Suojaranta (kuvassa) kiittelee yhteistyötä.

Vahva latautuminen jokaiseen peliin juontaa juurensa jenkkiliiga NFL:ään. Kun pelejä on kaudessa vähän, jokainen voitto on tärkeä ja jokaiseen otteluun on valmistauduttava täysillä. Valmentajat ja joukkueen kapteeni Lamppu pitävät pukukopissa ennen pelejä nostatuspuheita.

"Kyllä pukukopista meteliä käytävälle kuuluu", Suojaranta tiivistää.

TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN

KUVAT: KRISTIAN TERVO