Kulttuuri
25.06.2019

Analyysi: Liian vanha Ruisrockiin? Loppuunmyyty Kesärauha oli hartaushetki kolmikymppisille, joille ykköset ja nollat eivät tunnu enää miltään

Teksti & Kuvat:
Jasmin Vahtera
  • Perjantai-illan päälavalla käynnisti rento ja kepeä Litku Klemetti.

Nyt oltiin samalla aukiolla, jolla kuullaan Suomen Turun joulurauhanjulistus. Pimenevässä perjantai-illassa tuhannet hoilasivat Ismo Alangon ”On mulla unelma” -kappaleen mukana: ”Mä pyyhin perseeni siniristilipulla ja laitan LSD:tä syömään Suomen leijonan”. Kesärauha oli julistettu alkaneeksi 14.6.2019, asiaan kuuluvalla hartaudella.

Ensimmäistä kertaa järjestetty urbaani festivaali muodosti toimivan kontrastin Vanhan Suurtorin maiseman kanssa. Alueen pittoreskit kujat, putiikit ja rakennukset tekivät festivaalialueesta kiehtovan ja tunnelmiltaan monipuolisen.

Kesärauhaa markkinoitiin ”urbaanina vaihtoehto- ja indiemusiikin festivaalina”. Se ei kuitenkaan ollut perinteinen indie-festivaali, vaan artistikattaukseltaan hyvin monipuolinen ja genrerajoja rikkova. Saman festivaalin ohjelmaan sopivat sulavasti suomirockin legenda Ismo Alanko, Reginasta tuttu herkkä-ääninen Iisa, radiolistoilla keikkuva Pariisin kevät sekä punk-yhtye Pää Kii.

Keikkojen väleissä saattoi hukuttautua Taidehallin teosten vietäväksi, askarrella festarimuistoja Taito Shopissa, viettää lokoisa kahvihetki Kirjakahvilassa tai shoppailla Brinkkalan sisäpihan alueen ihastuttavissa putiikeissa.

Vaikka festivaali oli loppuunmyyty ja koko Turku tuntui ahtautuneen Vanhalle suurtorille, ihmisiä oli juuri sopivasti. Kun osa katseli keikkaa päälavalla, osa nautiskeli viinilasillisia Pinellan edustalla säkkituoleissa. Osallistujia viikonlopun aikana oli noin 7 000, oheistapahtumat huomioon ottaen 10 000.

”Te ootte ihan supermuodikkaita!”

Kesärauhan perjantai-illan päälavalla avannut Litku Klemetti todisti keikan aikana olevansa ilmiömäinen ja mielenkiintoinen esiintyjä. Kepeän hilpeästi kuusikymmentälukulainen tunnelma piti kuulijan otteessaan. Litkun rento ja lämminhenkinen esiintyminen oli kertakaikkisen miellyttävää katseltavaa.

Litku heitti osuvan, koko festivaalia kuvaavan kommentin kysyessään yleisöltä, haluaisiko se rokata. Villien suosionosoitusten saattelemana Litku totesi rockin voivan nykypäivänäkin hyvin, ja julisti samalla yleisölle, että ”te ootte ihan supermuodikkaita”.

Aikaisemmin hipsterismiin liitetyn kulttuurin voidaankin todeta muuttuneen valtavirtamuodiksi. Yhä useampi pukeutuu aikaisemmin hipsteriksi ymmärretyllä tavalla, vaihtoehtomusiikin festivaaleina esitellyt tapahtumat, kuten Ilmiö, H2Ö ja nyt Kesärauha myyvät lippunsa loppuun, ja aiemmin vain hipsterien parissa suositut artistit uppoavat myös suureen yleisöön.

Turun kaupungin viestintäkin otti festivaalin Instagramissa omakseen ja välitti tuhansille seuraajilleen toiveen sen järjestämisestä myös jatkossa.

Festivaalin kävijöistä suurimmalle osalle Turun Dynamo-klubi on varmasti tuttu paikka. Peter Bjorn and John -yhtyeen Young Folks -kappaleen maagisen alkukompin ja vihellysintron lähtiessä käyntiin yleisö repesi liitoksistaan: ”Dynamo-teema!”. Esittäjäänsä isommaksi kasvanut kappale oli setin kiistaton kohokohta.

Itse asiassa edellisiltana Dynamossa oli kuultu Club Kesärauha -keikalla alkuvuoden hehkutetuinta yhtyettä, Maustetyttöjä. Bändin syntikkamelodiat ja tragikomiikka tuntuvat vetoavan laajaan yleisöön. Kaljarahaston kartuttamiseksi faneille myytiin itse painettuja paitoja ja ”uudelleenbrändättyä” purukumia.

Atomirotan letkeä räp-rock keinutti myöhäisiltaan lipunutta Kesärauhan yleisöä. Pinella-lavalla esiintynyt yhtye keräsi suuren ja vahvasti keikassa mukana elävän yleisön.

Juuri ennen Ismo Alangon keikkaa ilmassa oli jännittynyttä kuhinaa. Odotukset lunastettiin, ja settilistaan oli koottu niin uutta kuin vanhaa, legendaarista materiaalia, kuten Levottomat jalat.

Lauantain alkupään esiintyjiin lukeutui muun muassa jo viime vuodesta asti hypetetty Vesta, joka veti tasavahvan setin. Seksihullut toi räväkkää ja räävitöntä asennetta lauantai-iltapäivään ja Paperi T otti kantaa ja kritisoi viihdyttävästi. Pienet tekniset ongelmat astuivat tässä kohtaa kuvaan.

Päälavalla Paperi T:n jälkeen esiintynyt Pariisin kevät joutui tiputtamaan osan setistään pois, sillä keikka pääsi alkamaan varttitunnin myöhässä. Lopulta ongelmista kuitenkin päästiin ja norjalainen Kakkmaddafakka rokkasi hyväntuulisen hulvattomasti ja sai yleisössä aikaan rentoutunutta liikehdintää.

Päivän mieleenpainuvimman keikan heittivät ruotsalainen Honungsvägen ja helsinkiläisduo Ursus Factoryn hulvaton show. Herkähköä indiepoprockia soittava Honungsvägen oli selvästi vielä tuntematon yleisön keskuudessa ja katsojia lipui lavan eteen hiljalleen. Yhtye kuitenkin lunasti paikkansa festivaalin kiinnostavimpien esiintyjien joukossa.

Harva voi laulaa kädet puuskassa näyttämättä ylimieliseltä, laiskalta tai välinpitämättömältä, mutta Honungsvägenin laulaja Christina Karlssonin karismaattisen vähäeleinen esiintyminen oli jopa lumoavaa katseltavaa. Laulajan herkkä ja samaan aikaan raaka ääni, ja yhtyeen pehmeä soundi limittyivät toisiinsa saumattoman kauniiksi kokonaisuudeksi. Ursus Factory taas tarjosi tunnin verran taitavan viihdyttävää ja superenergistä sekoilua.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kesärauhaan saavuttiin tunnelmallista kujaa pitkin.

Uutta, luovaa ja kekseliästä

Turun yliopiston musiikkitieteen, mediatutkimuksen ja taidehistorian lehtorin ja tutkijan Kari Kallioniemen mukaan Kesärauhan voi nähdä vastareaktiona valtavirtaistuneita festivaaleja ja tapahtumia kohtaan.

Ruisrock on 2010-luvulla muuttunut ja vakiintunut nuoriin vetoavaksi, päinvastoin kuin melko samanlaisena säilynyt DBTL. Kesärauhan ikähaarukka olikin kolmenkympin tienoilla.

Vaikka äänitteiden kuluttaminen on mullistunut 2000-luvulla, livemusiikin suosio on säilynyt. Keikkojen ja festivaalien suosio on vastareaktio ja vaihtoehto musiikin suoratoistolle.

Digitalisaation kyllästämät ihmiset etsivät nyt konkreettista vaihtoehtoa kulttuurille, joka hajoaa nolliksi ja ykkösiksi. Retrokulttuurin saama jalansija näkyy esimerkiksi 2010-luvun vinyylibuumissa.

Kesärauhassa toteutuvat Kallioniemen mukaan samanaikaisesti kaksi asiaa: festivaali sopi loistavasti Turulle luotuun imagoon kekseliäänä ja raikkaana kulttuurikaupunkina, mutta oli samalla myös tarpeeksi marginaalinen säväyttääkseen. Festivaalin sijainti ja miljöö tekivät siitä erityisen.

”Nykytekijät etsivät uusia, rajapinnoilla olevia paikkoja, mikä luo samalla myös hipsterinomaista kaupunkikulttuuria”, Kallioniemi sanoo.

Turun yleisessä ilmapiirissä onkin vahva hipsteristinen sävy. Sen voi aistia kävellessään Aurajoen rannassa, jossa puut saavat kesäksi ylleen erilaisia kankaista tehtyjä taideteoksia ja jossa pienet kuppilat loistavat sympaattista valoaan.

Turussa menestyvät marginaalisen vaihtoehtomusiikin festivaalit, kuten Ilmiö ja sen vanavedessä vuosina 2014–2016 järjestetty H2Ö. Facebookissa toimii aktiivinen Turun syntetisaattoriseura. Anniskeluliikkeistä Dynamo, Bar Kuka ja Bar Ö houkuttelevat asiakaskuntaa, joista useimpien sydämessä asuu ainakin pieni hipsteri.

Siksi ajatus hipsterismistä nousee väkisin esille myös Kesärauhan yhteydessä

Hipsteriyteen liittyy voimakas yksilöllisyys, jota ilmennetään esimerkiksi menneiden aikojen trendien ihannoimisella sekä kuluttamalla kulttuuria, joka ei ole (vielä) valtavirran suosiossa.

Kysymys Turun maineesta hipsterikaupunkina saa Kesärauha-festivaalin johtajan Juha Leinosen mietteliääksi.

”Kai tätä kaupunkia voi jossain määrin sellaisena pitää, mutta mielestäni on enemmänkin kyse siitä, että Turku on tällä hetkellä hyvin vetovoimainen kaupunki.”

Hänen mukaansa lipuista yli tuhat myytiin Varsinais-Suomen ulkopuolelle, mikä kertoo siitä, että tämäntyyppiset tapahtumat vetoavat tiettyyn asiakaskuntaan yli kaupunki- ja maakuntarajojen.

Ideasta toteutukseen

Kesärauha asettuu luontevasti turkulaisen klubi- ja festarikulttuurin jatkumoon, jonka synty paikantuu ensimmäisen Ruisrockin aikaan, vuoteen 1970. Ruisrockin ensiaskeleista lähtien Turusta on löytynyt kulttuuritoiminnan järjestämiseen intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, ja opiskelijakaupunki onkin tunnettu virkeästä kulttuurielämästään.

Varsinkin Turun nimitys vuoden 2011 kulttuuripääkaupungiksi palveli Turulle hiljalleen muodostunutta imagoa. Kaupunki sai paljon positiivista näkyvyyttä mediassa ja tietynlainen ”kulttuurihype” alkoi pyöriä kaupungin yllä.

Juha Leinosen mukaan ajatus Kesärauhasta hautui tekijäporukan mielissä parin vuoden ajan. Idea Suurtori-festivaalista alkoi konkretisoitua vuoden 2018 Vegånia-festivaalia järjestettäessä. Kaksipäiväiseksi aiotun tapahtuman early bird -liput myytiin loppuun nopeasti.

Maaliskuisen Logomon Kingston Wall by JJylli, Kuoppis ja VHB -keikan jälkeen ajatukset lähtivät kuitenkin vielä villimmille raiteille. Mitä jos festivaali kestäisikin sunnuntaihin asti? Syntyi neljän maineikkaan yhtyeen tähdittämä ”Lisärauha”, joka järjestettiin heti virallisen Kesärauhan perään.

Lisärauha keräsi Vanhalle Suurtorille hyvin erilaisen yleisön kuin virallisessa Kesärauhassa. Päivän pääaktina ollut Kingston Wall -tribuutti oli kerännyt paikalle pääosin hieman vanhempaa ja rockhenkisempää yleisöä.

Päivä alkoi teknisillä ongelmilla. Lukuisten yritysten jälkeen ensimmäinen esiintyjä Mara Balls, oikealta nimeltään Maria Mattila, totesi hillittömästi nauraen, että ei tästä kyllä tule yhtään mitään. Lopulta yhtye soitti kolmisen kappaletta, minkä jälkeen yhtyeelle varattu aika loppui auttamattomasti.

Seuraavaksi lavan täytti vahvasti Woodstock-henkinen Death Hawks. Ennen illan pääesiintyjää päälavalla kuultiin vielä jo vuonna 1995 perustettua The Flaming Sideburnsia.

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis ja VHB eli Von Hertzen Brothers veti hurmiollisen kaksituntisen Kingston Wall -materiaalia. Lavan keskelle tuotiin Petri Wallin matto ja soittajat soittivat sen ympärillä. Ihmiset tanssivat kiihkoisasti musiikin tahdissa ja elivät vahvasti mukana. Taitavan ja perin hyväntuulisen ja vapautuneen soittajajoukon esiintyminen oli viihdyttävää katseltavaa. 

Ratkaisu erottaa Lisärauha omaksi tapahtumakseen oli luonteva, sillä siellä soittaneet esiintyjät poikkesivat huomattavasti virallisen Kesärauhan ohjelmasta ja yleisestä tunnelmasta.

Siinä missä Aurajoen läntistä puolta reunustavat lukuisat kuppilat ja ravintolat, Kesärauha toi eloa joen hiljaisemmalle puolelle. Festari oli loppuunmyyty, mikä kertoo tapahtuman olleen tervetullut lisä Turun festaritarjontaan.

Hipsteriä tai ei, viikonlopun monipuolinen musiikkikattaus historiallisessa miljöössä jätti yleisön kaipaamaan encorea.
 

Lue lisää

Jäikö Ruissi-lippu saamatta? Testaa pikkufestari sen sijaan!

Ruisrock myytiin 2018 loppuun ennätysnopeasti ja lippuja kaupattiin suolaiseen hintaan verkossa. Mitä Ruissin tilalle keksisi, kun budjetti ei taivu trokarien ryöstöhintoihin? (4/2018)

Pop kulissien takana

Teknologian helmassa kehittynyt popmusiikki on ollut altis trendeille läpi historiansa. Kymmenessä vuodessa popmuusikosta on tullut genreviidakossa seikkaileva sisällöntuottaja. (7/2018)

Turun pop-historiikki tanssii luvattomissa juhlissa, matkustaa Teneriffalle videokuvauksiin ja kokee konemusiikin alkutahdit

Missä järjestettiin Suomen ensimmäinen rockkonsertti? Entä maan ensimmäiset varastohallireivit? Missä kaupungissa puolestaan perustettiin Suomen ensimmäinen yksityinen levy-yhtiö? Vastaus jokaiseen kysymykseen on sama: täällä Turussa! (5/2017)

Luovat nurkanvaltaajat

Kaupunkitapahtumat muokkaavat käsitystä kaupunkitilasta. Tekijät uskovat, että Turun kaduilla ja puistoissa on vielä paljon lunastamatonta potentiaalia. (5/2016)