Kulttuuri
29.03.2019

Arvio: Hybridispeksissä visuaalisuus ja energia ovat kohdillaan

Teksti:
Helmi Henell
Kuvat:
Sanna Launiainen
  • Näyttävät joukkokohtaukset ovat yksi muinaiseen Kiinaan sijoittuvan Hybridispeksin kohokohdista.

Hybridispeksi on tasaisen varmaa opiskelijateatteria, joka nojaa erinomaisiin näyttelijänsuorituksiin.

Viimeinen lohikäärmeisku, eli Hybridispeksi vuosimallia 2019, kuljettaa katsojansa muinaiseen Kiinaan, jossa barbaarijoukot kylvävät tuhoa ja kauhua. Nuori Kim Mo (Otso Lauerma) on saanut tarpeekseen, ja ottaa tehtäväkseen Kiinan pelastamisen. Hän ja Jor Ma (Markus Riskumäki) lähtevät etsimään kadonneita lohikäärmesisaruksia (Milja Lempinen, Peppi-Lotta Saari ja Annoora Ahokas), joiden mystisistä voimista voisi legendan mukaan löytyä ratkaisu.

Alkaa fantasiamatka, jonka aikana etsitään lohikäärmesisaruksia, hiotaan kung fu -liikkeitä ja käydään eeppisiä taisteluita – vieläpä varsin onnistuneesti. Viimeisen lohikäärmeiskun käsikirjoitustiimi on tehnyt hyvää työtä. Seikkailuvetoinen juoni sisältää ehkä liikaakin käänteitä ja vaihtuvia lokaatioita, mutta kokonaisuus pysyy kasassa ilahduttavan hyvin. Käsikirjoitukseen pilke silmäkulmassa upotetut sponsoriviittaukset naurattavat.

Myös speksin visuaalinen ilme on onnistunut. Puvustus on todellista silmäkarkkia väreineen ja yksityiskohtineen. Lavastus on vähäeleisempää, mutta yhtä kaikki toimivaa. Muinainen Kiina piirtyy lavalle hienosti.

Herkullisia hahmoja ja varmaa tekemistä

Omstart-huutelut lähtevät käyntiin saman tien, kun esitysvalot nousevat, ja tahti vain kiihtyy loppua kohden. Näyttelijät ja muu työryhmä vastaavat omstarteihin kiitettävästi, eikä mahdollinen ensi-iltajännitys pahemmin välity yleisöön.

Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä ja yllättävät myös laulutaidoillaan. Hahmoista on rakennettu hienosti omannäköisiä. Esimerkiksi kolmen lohikäärmesisaruksen luonteet ja heidän väliset suhteensa on mietitty loppuun asti. Erityisesti nuorinta sisarta Ra Mo Naa esittävä Annoora Ahokas ansaitsee erityismaininnan kokonaisvaltaisesta roolisuorituksestaan. Myös pääosanesittäjä Otso Lauerma jää positiivisesti mieleen hyvän läsnäolonsa ansioista. Pienemmässä roolissa loistaa barbaaripäällikkö Matti Leinonen, jonka lavakarisma on ensiluokkaista.

Hyvä energia kantaa läpi esityksen

Energiset joukkokohtaukset tanssijoineen ovat speksin parasta antia. Koreografeille on annettava hatunnosto, sillä tanssijoita on paljon – kolme ryhmää – mutta silti homma toimii. Tanssit ovat vauhdikkaita, ja niiden hiomiseen on selvästi käytetty paljon aikaa. Sen sijaan taistelukohtaukset olisivat voineet olla selkeämpiä. Ne menevät ajoittain sekasortoiseksi säheltämiseksi ja mesoamiseksi, kun lavalla on yksinkertaisesti liikaa ihmisiä kerralla.

Musiikki ja bändi ovat hyvin läsnä koko esityksen ajan, ja musiikkia käytetään taustalla tunnelmanluontiin muutenkin kuin vain musiikkinumeroissa. Musiikki on kuitenkin ajoittain todella kovalla, jolloin puuroutuvista kappaleiden sanoista on hankala saada selvää. Musiikkinumerot ovat hienoja, mutta niiden jälkeen esitettävät etukäteen harjoitellut omstart-kappaleet tuntuvat ylimääräisiltä. Jokaisen musiikkinumeron jälkeen seuraa säännönmukaisesti kaksi omstart-kappaletta, joiden sanoitus ja koreografia on hiottu huippuunsa, mikä vesittää improvisoidun omstartin idean.

Kaiken kaikkiaan energiaa Hybridispeksillä riittää alusta loppuun, ja se onnistuu naurattamaan. Mitenkään poikkeuksellisen mieleenpainuvaksi lajissaan esitys ei nouse, mutta suurella sydämellä tehtyä harrastajateatteria on aina ilo seurata.

Helmi Henell

Hybridispeksi: Viimeinen lohikäärmeisku. Käsikirjoitus Matilda Lintunen, ohjaus Milla Weckman ja Ilari Laaksonen, tuottaja Maria Nieminen, pääkoreografi Saara Koskela, kapellimestari Lassi Lehtinen, lavastus Ida Mäkinen, puvustus Anni Halkola, maskeeraus Sini Toivola, äänitekniikka Pyry Pajunpää, valosuunnittelu Waltteri Wahlroos. Esitys Manilla-teatterissa 27.3.

Lue lisää:

Arvio: Humanistispeksi vie yleisön taidokkaasti antiikin aikaan

Antiikin jumalataruista ammentavan Turkulaisen humanistispeksin tekijöillä on kunnianhimoa ja vahva komiikan taju. Yleisön eteen vyörytetään jälleen todellinen spektaakkeli. (3/2019)

Arvio: Rauman speksin hahmot riemastuttavat, mutta esityksen rytmi on välillä hakusessa

1990-luvun New Yorkiin sijoittuvan QmeSpeksin vahvuus on varma näyttelijätyö, mutta paikoin esityksen juoni hautautuu omstartien alle. (3/2019)

Arvio: Kauppislaisten speksissä juonen sijaan keskiöön nousee hyvä show

Kauppakorkean opiskelijoiden speksi sopii suurelle yleisölle, sillä juoni ammentaa enemmän kesäteatteriperinteestä kuin opiskelijaelämästä. Nuoren parin vaikeuksista kertova tarina on pidetty yksinkertaisena vaikuttavan show’n ehdoilla. (3/2019)