Kulttuuri
11.04.2018

Arvio: I/O-Speksi ampuu railakkaasti yli ja väistelee kliseitä

Teksti:
Lauri Miikkulainen
Kuvat:
Eevamaija Virtanen
  • Rauha (Melinda Ruusunen), Mr. Queen (Karri Mattila) sekä sisarukset Aura ja Luna (Saija Pitkänen ja Sannamari Särvä) muodostavat osan selliosasto 22:n sekalaisesta vankikaartista.

Yhteiskunta- ja kasvatustieteilijöiden ilottelu on viimeisen päälle hiottua musiikkiteatteria.

Kahtia jaettu Turku, länsi- ja itäpuoli, parempiosaiset ja heikompi aines. Diktaattorimainen pormestari, juonikas virkailijakunta ja vankila täynnä kapinaa ja pakoa hautovia mielipidevankeja. Tällaisista aineksista on kursittu kokoon yhteiskunta- ja kasvatustieteilijöiden tämänkeväinen speksi Selliosasto 22.

Speksin juoni on omaperäinen. Kun tarinan moninaisia kuvioita ladotaan näytelmän alussa lavalle, katsojaa hetken hirvittää, miten esitys kaikesta selviää. Pelko on turha: Selliosasto 22 on speksiksi poikkeuksellisen hiottu kokonaisuus. Mainio esitys, joka ei kompastu nokkeluuteensa, vaikka vauhtia riittää taukoamatta alusta loppuun.

Näytelmä kertoo lähitulevaisuuden Turusta, jossa kaupungin johto on nostanut itsensä käytännössä diktaattoriksi. Mafiosomainen pormestari (Juha Mattila) ja hänen avustajansa (Anna-Liina Foudila) suunnittelevat – vaalisloganeita mölyävien tukijoidensa kannustamina – Turun hyväosaisten alueiden eristämistä muista Jokivalli-hankkeella, eli kaupungin jakavalla betoniseinällä. Kuria ja järjestystä valvotaan sulkemalla kaupungin ”vaarallisimmat terroristit” uudelleen avattuun Kakolan vankilaan. Todellisuudessa Kakolassa selliosastolla 22 istuu kuitenkin sekalainen joukko ihmisiä mitä moninaisemmista rikkeistä. Ainoa yhdistävä tekijä on, että heillä on kaikilla jokin side pormestariin tai hänen suunnitelmiinsa.

Oudot ja absurdit tapahtumat seuraavat toisiaan, kun eri hahmojen tarinoita lähdetään purkamaan. Kertomus ampuu joka käänteessään mieluummin yli kuin antaa logiikan rajoittaa itseään, ja lisää väsymättä kierroksiaan loppua kohti. Moni ennalta-arvattavuus ja spekseissä usein toistuva klisee vältetään, ja vaikka lopussa mutkat vedetään ehkä liiankin suoriksi, esitys pääsee pariin otteeseen jopa yllättämään.

Tarkkaa esillepanoa ja vilkasta omstart-vyörytystä

Käsikirjoitus on omaperäisyydestään huolimatta pitkälti speksien perustasoa. Se palvelee kokonaisuutta erityisesti jättämällä käänteisiinsä tarpeeksi löysää, jotta improvisoiduilla osuuksilla ja musiikkinumeroilla on tilaa hengittää.

Speksi nousee lentoon yksityiskohtien voimalla. Ohjaaja Jenni Korpela on hionut esityksestä vauhdikkaan ja soljuvan, ja I/O-Speksi onnistuu muun muassa puvustuksen ja lavastuksen avulla luomaan esityksestä tyylikkään ja yhtenäisen kokonaisuuden. Lavastevaihdot tai siirtymät kohtauksesta toiseen eivät juuri hidasta menoa ja tilaa käytetään monipuolisesti hyväksi.

Erityismaininnan ansaitsevat tanssikoreografiat. Speksien tanssinumerot jäävät usein muusta irrallisiksi esityksiksi. Tällä kertaa on toisin: jokainen tanssi on osa tarinaa ja kommentoi kekseliäästi tapahtumia lavalla. Koreografit Camilla Söderman ja Lahja Merenlahti ovat tehneet työnsä erinomaisesti.

Musiikki erottuu monista spekseistä siinä, että Selliosasto 22 kurkottaa pelkkien hittipotpurien lisäksi tuntemattomampiin kappaleisiin ja esimerkiksi musikaalisävellysten maailmaan. Piristävä ratkaisu antaa mahdollisuuden tarinaa eteenpäin vieviin sanoituksiin. Ikävä kyllä tässä kohtaa esityksen miksaus pettää: monet laulut puuroutuvat liikaa eikä sanoista saa selvää. Äänentoistoon ja esiintyjien äänenkäyttöön olisi pitänyt kiinnittää lisää huomiota.

Mielenkiintoinen ratkaisu on sekin, että näytelmästä on vaikea nimetä varsinaisia päähenkilöitä. Neljäntoista näyttelijän joukko astelee lavalle hyvin tasavertaisena – kullekin suodaan oma hetkensä parrasvaloissa, mutta ketään ei nosteta esityksen tähdeksi varastamaan koko show’ta. Valinta kannattaa. Speksi on yhteisöllinen esitys, joten on tärkeää, että esiintyjäjoukosta hitsataan eheä tiimi. Nyt heikkoja lenkkejä ei lavalla juuri näy, vaan kukin esiintyjä kantaa osansa kunnialla.

Se, että näyttelijät luottavat toisiinsa, auttaa myös improvisoiduissa osuuksissa. I/O-Speksin yleisön huutelema omstart-vyöry yltyi vuolaaksi, mutta esiintyjät selvisivät siitä hienosti. Jäykkyydestä tai jännityksestä ei ollut tietoa, vaan välillä liiankin moni esiintyjä hyökkäsi samanaikaisesti toteuttamaan yleisön antamia haasteita.

Selliosasto 22 on innolla toteutettua speksiviihdettä, jonka rytmistä ja yksityiskohtiin panostamisesta monen speksintekijän kannattaa ottaa mallia.

Lauri Miikkulainen

I/O-Speksi 2018: Selliosasto 22. Ohjaus Jenni Korpela, apulaisohjaaja Essi Koskela, tuottajat Miiamari Kemppainen ja Johanna Hämäläinen, koreografit Camilla Söderman ja Lahja Merenlahti, kapellimestari Henri Timonen, käsikirjoitus Paula Porrasmaa, Verna Kotkavaara, Eetu Niemi, Sasu Mikkola, Essi Koskela, Iida Saarivuori ja Noora Liimatta.

Lue lisää:

Arvio: Hybridispeksi pitää juonensa kasassa ja puskee eteenpäin tekijöiden energialla

Länkkärispeksi Älä ammu ohi on harrastajateatteria hyvässä ja pahassa. Esiintyjien iloa ja intoa on hauska katsella, vaikka esityksen rytmi tökkii. (3/2018)

Arvio: Pitkiä omstarteja ja hyviä roolihahmoja Raumalta

Qmespeksi on Turun yliopiston raumalaisin speksi. Kriitikko Frida Maria Pessi kiittää bändin heittäytymistä, leikkisiä koreografioita ja näyttelijöiden pysymistä rooleissaan, mutta moittii turhan hallitseviksi äityneitä omstart-improja. (3/2018)

Arvio: Turkulainen humanistispeksi on hahmojensa summa

Järjestyksessään vasta toinen Turkulainen humanistispeksi tarttuu futuristisiin dystopioihin ja lunastaa vakipaikkansa turkulaisessa speksiskenessä. (3/2018)

Arvio: Länkkäri päästä varpaisiin

TLKS Speksissä jokainen yksityiskohta on hiottu huolella paikalleen, mutta spontaaneja ja eskaloituvia omstartteja olisi tarvittu enemmän. (3/2018)

Arvio: Näyttelijöiden huumorintaju nostaa kauppiksen speksin lentoon

TuKY-Speksi nojaa vahvasti tilannekomiikkaan – ja onnistuu naurattamaan. (3/2018)