Kulttuuri
15.04.2019

Arvio: I/O-Speksi on kevyttä viihdettä painavalla sanomalla

Teksti:
Henni Eronen
Kuvat:
Eevamaija Virtanen
  • Trubaduuri Tuure (Verna Kotkavaara) johtaa laulua.​ Isot musiikkikohtaukset ovat speksin parasta antia.

Notre Damen kellonsoittajan tarinan Turkuun siirtävä I/O-Speksi on tuttua ja toimivaa opiskelijaviihdettä, mutta on välillä hukata juonensa omstartien alle.

Huom. arvio sisältää juonipaljastuksia!

Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja kasvatustieteiden laitoksen yhteistuotos I/O-Speksi sijoittaa tänä vuonna tarinansa 1800-luvun lopun Turkuun.

Jenni Korpelan ohjaamassa Tuomiokirkon kellonsoittajassa kaikille turkulaisille tutun maamerkkimme tornia asuttaa Elia (Noel Niskanen), joka on särkenyt haltiakummi Reginan (Verna Kotkavaara) sydämen. Kostoksi Regina on kironnut Elian kirkon torniin soittamaan kelloja ja lopulta muuttumaan kiveksi. Kirous voi raueta vain, jos Elia oppii rakastamaan.

Samaan aikaan maan tasalla nuoren Lisbet von Fattigin (Miia Oinonen) isä on kuollut, ja tytön äidille Potensia von Fattigille (Miiamari Kemppainen) on tullut kiire löytää tyttärelleen puoliso ja näin taata perheen tulevaisuus.

Paikalle saapuu Humppilan herttua Fridolf (Juha Mattila) äitinsä (Saara Vuorela) ja salarakastajansa (Jussi Larvala) kanssa pyytämään Lisbetin kättä. Lisbet ei kuitenkaan halua naimisiin, vaan yliopistoon, ja karkaa ahdistavasta tilanteesta piiloutuen minnekäs muuallekaan kuin tuomiokirkkoon.

Valot ja äänet vakuuttavat

I/O-Speksi on tekniseltä toteutukseltaan toimiva lavashow. Tekniikkatiimille kiitos erityisesti ammattimaisesta valojen käytöstä. Myös bändi kuulostaa hyvältä ja erityisesti harmonikan läsnäolo ilahduttaa.

Biisit toimivat muuten hyvin, mutta laulun sanoista on välillä valitettavan vaikea saada selvää. Domino-teatterin lava myös osoittautuu vähän ahtaaksi bändille ja isolle joukolle tanssijoita ja näyttelijöitä.

Lavastuksellisesti tila hyödynnetään hyvin, eikä tapahtumapaikkojakaan ole tarinassa kuin kolme, mikä on toimiva ratkaisu.

Esiintyjistä mieleen jää komealla laulutaidollaan säväyttävä Noel Niskanen ja tuplaroolissaan haltiakummina ja trubaduuri Tuurena vakuuttava Verna Kotkavaara. Passiivis-aggressiivinen haltiakummi Regina onkin esityksen hauskin hahmo.

Useimmat speksin hahmoista ovat ohuita eivätkä jää erityisesti mieleen. Yksiulotteisen prostituoidun naisen hahmon olisin jättänyt naisten emansipaatiota julistavasta tarinasta kokonaan pois.

Omstart, omstart, omstart

Omstarteja esityksessä riittää, jopa liiaksikin. Esityksen loppupuolella niitä huudellaan jo niin paljon, että ne rikkovat liikaa tarinan kulkua. Välillä tuntuu siltä, että kärryiltä meinaavat pudota katsojien lisäksi myös esiintyjät.

Omstartien ja tarinan kuljettamisen yhteensovittamisen ongelmat lienevät kuitenkin osittain ensi-illan syytä. Tulevissa esityksissä esiintyjät toivottavasti osaavat paremmin arvioida, milloin omstarteja kannattaa säännöstellä, jotta ne eivät hautaisi liiaksi alleen esityksen juonta.

Notre Damen kellonsoittajan tarinan tuominen Turun miljööseen on hauska idea, vaikka siitä hyödynnetään lähinnä idea salaperäisestä kellonsoittajasta. Hänenkin traaginen kohtalonsa kumoutuu lopulta turhan helposti käsikirjoituksen vedellessä mutkia suoraksi.

Arvostan silti käsikirjoittajien halua sanoa jotain tärkeää hupsuttelun ohessa. Tuomiokirkon kellonsoittajan sanoma on naisen halu tehdä itse oman elämänsä valinnat. Lopussa Suomen toiseksi naispuoliseksi yliopisto-opiskelijaksi tähtäävä Lisbet laulaa lasikattojen murtamisesta, eikä nai Eliaa vaikka tähän rakastuukin. Hyvä niin.

I/O-Speksi 2019: Tuomiokirkon kellonsoittaja. Ohjaus Jenni Korpela, tuottaja Lotta Lintunen, käsikirjoitusvastaava Verna Kotkavaara, pääkoreografi Olivia Mörck, kapellimestari Santeri Heinonen, lavastusvastaava Mari van den Berg, tekniikkavastaava Jimi Suomela, puvustus- ja maskeerausvastaava Sara Levänen.

Esitys Domino-teatterissa 13.4.

Lue lisää:

Arvio: LexSpexissä huolella rakennettu miljöö kannattelee juonta

Oikeustieteen opiskelijoiden speksi johdattaa Italian mafian hyytävään ilmapiiriin. Mamma Mafian tarkasti rakennettu miljöö hurmaa yleisön. (3/2019)

Arvio: Hybridispeksissä visuaalisuus ja energia ovat kohdillaan

Hybridispeksi on tasaisen varmaa opiskelijateatteria, joka nojaa erinomaisiin näyttelijänsuorituksiin. (3/2019)

Arvio: Humanistispeksi vie yleisön taidokkaasti antiikin aikaan

Antiikin jumalataruista ammentavan Turkulaisen humanistispeksin tekijöillä on kunnianhimoa ja vahva komiikan taju. Yleisön eteen vyörytetään jälleen todellinen spektaakkeli. (3/2019)

Arvio: Rauman speksin hahmot riemastuttavat, mutta esityksen rytmi on välillä hakusessa

1990-luvun New Yorkiin sijoittuvan QmeSpeksin vahvuus on varma näyttelijätyö, mutta paikoin esityksen juoni hautautuu omstartien alle. (3/2019)

Arvio: Kauppislaisten speksissä juonen sijaan keskiöön nousee hyvä show

Kauppakorkean opiskelijoiden speksi sopii suurelle yleisölle, sillä juoni ammentaa enemmän kesäteatteriperinteestä kuin opiskelijaelämästä. Nuoren parin vaikeuksista kertova tarina on pidetty yksinkertaisena vaikuttavan show’n ehdoilla. (3/2019)

Arvio: TLKS Speksi vakuuttaa komeilla musiikkinumeroillaan

Keskiajan noitavainoista ammentava TLKS Speksi loistaa viimeisen päälle hiotuissa musiikkinumeroissa, mutta jättää juonen tasolla toivomisen varaa. (3/2019)

Päivitetty 15.4. klo 22.57: lisätty huomautus juonipaljastuksista