Kulttuuri
20.09.2018

Arvio: Jussi Haro kitkee kaupungista äärioikeiston tarroja ja muotoilee niistä myrkkykasveja

Teksti:
Iida Kilpeläinen
Kuvat:
Eetu Kevarinmäki
  • Yksityiskohta Jussi Haron teossarjasta Flora Fennica Venenata.

Taiteilija Jussi Haron teoksissa julkisesta tilasta löydetyt tarrat muotoutuvat herkiksi kukiksi. Kasvio asettaa rasististen ryhmittymien ajatukset kriittisen tarkastelun alaisiksi.

Pleksilasin väliin prässättyjen kukkien herkkä muoto koostuu Flora Fennica Venenata -sarjassa (2017) raskaita ajatuksia kantavasta materiaalista, sillä taiteilija Jussi Haro on sommitellut kasvionsa julkisesta tilasta löytämistään ja irti raaputtamistaan äärioikeiston propagandatarroista. Kukkien keveys ja kesäöiden nostalgia asettuvat teoksissa kiehtovaan kontrastiin useimmiten vihaisten nuorten miesten kasvot saavien aatteiden kanssa.

Tarrojen liimaaminen julkisille paikoille, esimerkiksi seiniin ja sähkökaappeihin, on yleinen tapa levittää aatteita ja ajatuksia. Tarrojen keskeisin vaikutus ei perustu niiden informaatioarvoon, vaan ne viestivät ensisijaisesti läsnäolollaan. Tarrojen leviäminen pitkin kaupunkitilan pintoja orgaanisen kasvuston tapaan kertoo aatemaailmojen, liikkeiden ja ryhmittymien leviämisestä. Ne putkahtelevat näkyviin sopiviin elinympäristöihin kuin maanalaisista juurakoista nousevat kasvit, ja niiden läsnäolo tarkoittaakin aina jonkin laajemman, näkymättömissä olevan läsnäoloa.

Tarrojen liimaileminen on ennen kaikkea tapa ottaa julkista tilaa haltuun mentaaliseen tilaan vaikuttamalla. Itselle vierasta aatemaailmaa edustavien tarrojen poistaminen on vastaavalla tavalla tilasta ja vallasta taistelemista, eräänlaista rikkaruohojen kitkemistä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Jussi Haro, Flora Fennica Venenata (2017)

Kerätessään teostensa materiaalia Haro on tunnistanut tarrojen suvun ja lajin samaan tapaan kuin botanisti kasviensa. Hän ei ole kuitenkaan tyytynyt säilömään näytteitään, vaan on muuntanut keräämänsä pelkoa ja vihaa huokuvat ajatukset uuteen muotoon, myrkylliset ajatukset myrkyllisiksi kasveiksi. Sarjan kukat ovat Suomen luonnossa tyypillisesti esiintyviä. Yhtä luonnollisina ja tyypillisinä äärioikeisto pyrkii esittämään rajoittuneet ajatuksensa suomalaisuudesta. Siinä, missä kukkien herbaarioon kuivaamisen tarkoitus on mahdollistaa niiden tieteellinen tarkastelu ja taksonominen luokittelu, Haron teokset asettavat rasististen ryhmittymien ajatukset kriittisen tarkastelun alaisiksi.

Flora Fennica Venenata -sarjan kieloa kuvaavassa teoksessa korostuu taistelu paitsi tilasta, myös symboleista. Monet kansalliset symbolit ovat päätymässä tiettyjen, suomalaisuuden ja isänmaallisuuden hyvin rajatusti käsittävien ryhmittymien symboleiksi. Kansalliskukan käyttäminen näitä ryhmittymiä vastustavien tekojen avulla rakennetun teoksen muotona on omanlaistaan vastarintaa. Jokamiehenoikeus ja mielipiteenvapaus koskevat jokaista Suomen metsissä ja kaduilla kulkijaa kansallisuudesta, ihonväristä ja taustasta riippumatta. 

 

Lue lisää:

Blackface – Miksi tumma kasvomaali teemabileissä on huono idea

”Ei kasvojen maalaaminen mustaksi ole rasistista!” Väärin. Keräsimme somesta blackface-väitteitä ja vastasimme niihin. (8/2018)

Tiede ja taide lyövät kättä: "Puiseva akateeminen kieli ei ole ainoa vaihtoehto tutkia asioita"

"En ole kuullut, että väitoskirjaa olisi aiemmin kuvittanut ulkopuolinen kuvataiteilija", rauhantutkija Leena Vastapuun kertoo. (3/2018)

Tutkija aktivistina: "Kannanotot kuuluvat yhteiskuntatieteilijän rooliin”

Tutkijoiden tekemä aktivismi herättää kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta, sille asetetuista tavoitteista ja tutkijan roolista aktivistina. (2/2018)