Kulttuuri
11.04.2019

Arvio: LexSpexissä huolella rakennettu miljöö kannattelee juonta

Teksti:
Emmi Ketonen
Kuvat:
Iida Koivisto
  • Oikislaisten speksissä on panostettu eleganssiin. Vakavan pinnan alta kiertyy esille ronskilla huumorilla varustettu esitys.

Speksikausi jatkuu oikeustieteen opiskelijoiden esityksellä, joka johdattaa Italian mafian hyytävään ilmapiiriin. Mamma Mafian tarkasti rakennettu miljöö hurmaa yleisön. Alkukankeuden kadottua esiintyjät panevat pystyyn ryhdikkään speksin.

Oikeustieteen opiskelijoiden speksi Mamma Mafia johdattelee paradoksaalisesti hyisiin tunnelmiin Sisilian auringon alle. Esityksen ensisijaisena miljöönä on Corsinin mafiaperheen uusi kapakka, jonka avaaminen herättää närää paikallisten kotirouvien keskuudessa. 

Kurkkua kuristava konflikti syntyy, kun nuoret naiset Sara (Emma Laaksonen), Valentina (Minttu Kopperoinen) ja Ursula (ilmeikkäästi esiintyvä Elina Brander) tyrmäävät vahingossa mafiaperheen pojan Mario Corsinin (Tommi Manninen).

Onni onnettomuudessa Mario menettää muistinsa ja uskoo olevansa Valentinan aviomies. Veriset muistot menneisyydestä alkavat kuitenkin palata ja vähitellen tilanne muuttuu vaaralliseksi.

LexSpexin esitys on lavastuksen ja puvustuksen todellinen taidonnäyte. Aidonoloisen 50-luvun Italian tunnelman saavuttamiseksi on tehty töitä. Ylipäätään speksi on olemukseltaan elegantti ja esteettinen, paikoin suorastaan hillitty, mikä ei silti missään nimessä tarkoita kuivaa.

Esimerkkinä mainittakoon Corsinin perheen toista poikaa lähes ilmeettömästi näyttelevä Tuomas Ruuhijärvi, joka loistaa kiperissä omstarteissa hyödyntämällä huumorissaan impulsiivista ajattelua ja yllättäviä käänteitä. 

Liika vakavuus ja pyrkimys tyylipuhtauteen kaikkoaa viimeistään, kun lavalle pyrähtävät suomalaiset turistit Matti ja Maija (Aleksi Vehmasaho & Mari Ovaska). Heidän ainoana funktiona on toilailla tapahtumien taustalla.

Vastaavia hyvin vähälle merkitykselle jääviä hahmoja ovat Valentinan isoäiti Greta (mainio Meri Pisilä) sekä heti alkukohtauksen jälkeen katoava Saran aviomies Silvio (Kari Paara).

Osa hahmoista jää kokonaisuuden kannalta irrallisiksi, vaikka toki niillä on myös tehtävänsä tuoda esitykseen oma koominen lisänsä – vastapainona juonen yksioikoiselle eteenpäin vyörytykselle.

Kohtuudella annostellut tanssi- ja musiikkikohtaukset

Aurinkobaletin tiloissa esitetty speksi hyödyntää tilansa jokaista senttiä myöden. Tila jää kuitenkin ahtaaksi, sillä bändi pysyy osittain piilossa yleisöltä. Bändin rooli on muutenkin vähäisempi kuin mitä spekseissä on tapana, mutta kuoro ja soittajat pysyttelevät silti hereillä ja reagoivat omstartteihin mahtavalla tilannetajulla.

Musiikki- ja tanssiesityksiä on Mamma Mafiassa annosteltu kohtuudella, mikä antaa katsojalle tilaa hengähtää. Tanssikoreografiat ovat huolella suunniteltuja ja heijastelevat esityksen saamia käänteitä tai vievät juonta eteenpäin.

Kenties oivaltavimmasta päästä on tulipalokohtaus, jossa tanssijat punertavissa hameissaan esittävät tulen vauhkoina leimuavia liekkejä.

Mamma Mafia luottaa taitavasti laadittuun juoneensa. Esitys on tekstipainotteinen, mutta interaktiivisuus yleisön ja esiintyjien välillä tuo speksiin kaivatun loppusivalluksen. Kaiken lisäksi mustapukuinen mafiateema on kuin luotu oikislaisten speksimiljööksi.

LexSpex: Mamma Mafia. Ohjaajat Emilia Pekka ja Viljami Sainio, käsikirjoitusvastaavat Saara Monthan, Emilia Pekkala ja Tuuli Tolsa, tuottajat Minttu Kopperoinen ja Mari Ovaska, bändivastaavat Olli Eerola ja Lasse Heliste, kuorovastaava Heta Hovi, tanssivastaavat Milla Lyyra ja Katri Saarnio.

Esitykset 13.4. asti Manilla-teatterissa.

Lue lisää:

Arvio: Hybridispeksissä visuaalisuus ja energia ovat kohdillaan

Hybridispeksi on tasaisen varmaa opiskelijateatteria, joka nojaa erinomaisiin näyttelijänsuorituksiin. (3/2019)

Arvio: Humanistispeksi vie yleisön taidokkaasti antiikin aikaan

Antiikin jumalataruista ammentavan Turkulaisen humanistispeksin tekijöillä on kunnianhimoa ja vahva komiikan taju. Yleisön eteen vyörytetään jälleen todellinen spektaakkeli. (3/2019)

Arvio: Rauman speksin hahmot riemastuttavat, mutta esityksen rytmi on välillä hakusessa

1990-luvun New Yorkiin sijoittuvan QmeSpeksin vahvuus on varma näyttelijätyö, mutta paikoin esityksen juoni hautautuu omstartien alle. (3/2019)

Arvio: Kauppislaisten speksissä juonen sijaan keskiöön nousee hyvä show

Kauppakorkean opiskelijoiden speksi sopii suurelle yleisölle, sillä juoni ammentaa enemmän kesäteatteriperinteestä kuin opiskelijaelämästä. Nuoren parin vaikeuksista kertova tarina on pidetty yksinkertaisena vaikuttavan show’n ehdoilla. (3/2019)

Arvio: TLKS Speksi vakuuttaa komeilla musiikkinumeroillaan

Keskiajan noitavainoista ammentava TLKS Speksi loistaa viimeisen päälle hiotuissa musiikkinumeroissa, mutta jättää juonen tasolla toivomisen varaa. (3/2019)