Kulttuuri
09.08.2019

Arvio: Merkityksettömyys, avokadot ja burnis saavat kyytiä Kapteeni Milleniaanilta – Turun ylioppilasteatterin Puskafarssi luo toivoa maailmantuskaa kärsiville individualisteille

Teksti:
Miika Tiainen
Kuvat:
Jussi Ronkainen
  • Jalo (Sisu Juhanoja) on joutunut Lady Blackburnin (Ia Nissinen) kynsiin. Häntä puolestaan jahtaa Eloveenatar (Olga Rantalaiho).

Festarihulinaa, häistä karannut morsian ja groteskia millenialismia – tätä kaikkea tarjoaa Liedon Vanhalinnassa Puskafarssin mini-Suomi.

Kun Fyre Festivalin hengessä oman osaamisensa ja egonsa sokaisemat kaupunkilaiset kohtaavat rauhaisaan elämänmenoon laiturinnokassa tottuneet lietolaiset, mitä syntyy? Kokemusmaailmat ryskyvät ja koettu toiseus paljastuu lopulta vain oman aseman suojamuuriksi.

Turun ylioppilasteatterin Puskafarssi on nimensä mukaisesti puskafarssi: kansanomaisten kesäteatterikomedioiden parhaat tai pahimmat piirteet puserrettuna yhteen. Absurdit tilanteet, karnevalistiset henkilöhahmot, väärinkäsitykset, juopottelu, yllättävät romanssit — kaikkea tätä löytyy. Katsojan onneksi teemoja käsitellään vahvasti parodian keinoin.

Groteskin toikkaroinnin keskeltä esiin nousevat juuret ja oma identiteetti, kyvykkyys vanhempana ja puolisona sekä yleinen maailmantuska kaikkia yhdistävinä ja mietityttävinä teemoina.  Kaiken keskeltä kajastaa kuitenkin toivo.

Festaritaikaa mini-Suomessa

Tarinan keskiössä ovat onnellisuusfestarit. Niitä järjestämään Helsingistä saapuvat Ia Nissisen varmaotteinen, huikenteleva Lady Blackburn ja Janika Peltolan eloisa, luontoyhteydestä hurmioitunut Kettu.

Kimmokkeena festareille toimii tutkimustulos, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Festarien siivellä Lieto viedään maailmankartalle, koska eivät ne maalaiset ole sitä itse tajunneet tehdä.

Ja mikäpä kunnanisiä paremmin miellyttäisi.

Roosa Koskinen tekee puhuttelevan roolityön kylän johtajaksi ajautuneena Iivarina. Hän on moni-ilmeinen mietiskelijä, josta ei voi varmasti sanoa, onko hän purskahtamassa itkuun vaiko onnensa kukkuloilla.

Heta Hakkarainen loistaa hääräilevänä ja höpöttelevänä Espoona. Hän on kuin se kaikkien tuntema sukulainen, jolta irtoaa tilanteessa kuin tilanteessa vähän sinne päin osuva sananlasku.

Eivätkä hahmot tähän lopu. Sisu Juhanojan esittämä, kotiseutuylpeä Jalo ja Nissisen mainion jörö Jaatinen eivät ilahdu helsinkiläisten suunnitelmista, vaan yrittävät sabotoida ne.

Olga Rantalaiho on saanut esitettäväkseen paikallisen lätkäfanaatikon sekä tätä hämmentävän paljon muistuttavan Eloveenattaren, joka saapuu Lietoon etsimään juuriaan — suoraan omista häistään karanneena. Varsin milleniaalista.

Self-helppiä ja milleniaalituskaa

”Minä kysyin itseltäni, mitä minä haluan, ja minä vastasin, että minä haluan onnellisuutta” — Lady Blackburn

Puskafarssi kuvaa osuvasti länsimaisten milleniaalien ongelmia ja maailmaa, jossa yksilöllisyyteen on pakko ripustautua, koska kollektiivinen huolenpito tuntuu kaikonneen eikä vaihtoehtoja ole. Brändi on jokaisella kannettavanaan, eroon et pääse.

Samalla tavallisen kuopan kaivaminen voi muuttua tehokkuuden ja self help -oppaiden hengessä tulosorientoituneeksi pakertamiseksi, jossa pitää vain ”tsempata”. Toisaalta ”merkityksettömyyttä, burnista ja avokadojen epäeettisyyttä” vastaan taisteleva Kapteeni Milleniaali (Juhanoja) on varmaan laiskanpulskeassa keskinkertaisuudessaan juuri se supersankari, jonka ansaitsemme.

Ajankohtaisissa aiheissa tai kantaaottavuudessa ei säästellä. Käsittelyyn pääsevät niin ilmastolakko, toriparkki, kuin Notre Dame.

Esityksessä parodioidaan toisaalta some-kulttuuria ja toisaalta kirjallista traditiotamme, joissa banaaleja ja jopa haitallisia latteuksia hokevat ja köykäistä värssynpätkää puskevat miehet nostetaan neron ja sankarin asemaan – naiselle taas on varattu lähinnä uskollisen fanin, avuttoman sivustaseuraajan tai hädänalaisen pelastettavan rooli.

Puskafarssi ei päästä näyttelijöitä helpolla. Kahteen ja puoleen tuntiin on mahdutettu kaikkea kansantanhusta lapiojumppaan ja minuuttien mittaisesta takaa-ajokohtauksesta kamppailunäytökseen.

Terävöittämisen varaa jää, mutta huumorilla, oivalluksilla ja Linnavuoren miljööllä ravittu katsoja saanee kokonaisuudesta reippaasti lievitystä oman maailmantuskansa keskelle.

Erityinen kiitos kuuluu myös esitystä säestäneen Jorman Terassi -yhtyeen Antti Ainolalle, Topias Kavastolle ja Alina Kilpiselle, jotka luovat musiikillaan kohtauksiin jännitettä ja taipuvat aina Christina Aguilera -niekuista Ultra Bra -henkisiin laulelmiin asti. Taitaapa jossain vilahtaa keltainen sadetakkikin.

Turun Ylioppilasteatteri: Puskafarssi 2019. Käsikirjoitus: Pasi Kirvesoja, Jouni Kekkonen, Riina Piekkala, Joona Pyökki ja Saara Sillvan. Ohjaus: Iina Löppönen. Ohjaajan assistentti: Jeanette Rönkkö. Tuottajat: Alina MacDonald ja Sara Mäkinen. Sävellykset ja sanoitukset: Antti Ainola, Topias Kavasto ja Alina Kilpinen. Äänisuunnittelu: Karen Soinila. Valosuunnittelu: Zai Sainio. Puvustus: Venla Ahosola ja Jonna Harju. Lavastus: Jouni Kekkonen. Koreografiat: Matti Tapani. Graafinen suunnittelu: Paulo Machado. Näyttelijät: Heta Hakkarainen, Sisu Juhanoja, Roosa Koskinen, Ia Nissinen, Janika Peltola ja Olga Rantalaiho.

Ensi-ilta 25.7.2019.

Tulevat esitykset: ma 12.8. klo 19 / ke 14.8. klo 19 / su 18.8. klo 15 / ti 20.8. klo 19 / ke 21.8. klo 19 / to 22.8. klo 19 / su 25.8. klo 19 / ti 27.8. klo 19 / to 29.8. klo 19

Liput myynnissä osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput.