Kulttuuri
26.02.2009

Elokuva: Ralliraita

Ohjaaja Markku Pölösen Ralliraita on oppikirjaesimerkki katsojaansa aliarvioivasta, väsähtäneestä junttielokuvasta, jollaista Suomen Filmiteollisuus pahimmillaan voi syövereistään ulostaa. Umpitylsässä ja suorastaan kosmisen epähauskassa tarinassa Olavi Uusivirran esittämä, vastikään vapautunut nuori autovaras saa tilaisuuden osallistua pikkukylän järjestämään rallikilpailuun. Kehyskertomus itsessään toimii kuitenkin vain raamina puolentoista tunnin mittaiselle kidutukselle, joka saa urheimmankin katsojan anelemaan armoa.
Elokuvan jokainen elementti tuntuu täydellisessä kiinnostuksen puutteessa hutiloidulta, alkaen olemattomasta käsikirjoituksesta ja päätyen koulun kevätjuhlaesitykset mieleen tuoviin näyttelijäsuorituksiin. Ralliraita muistuttaakin ilmaisultaan enemmän rutiininomaista tv-tuotantoa kuin teatterilevitykseen tarkoitettua elokuvaa: on kuin katselisi loputtomalta tuntuvan ajan Napakymppiä valkokankaalta.
Tekijöiden pääasiallinen motiivi lienee ollut rahantarve. Tätä alleviivaavat ikävällä tavalla erittäin näkyvät sponsorit, joilta myös suuri osa elokuvan rahoituksesta on peräisin. Ralliraita luottaa häpeilemättömästi siihen, että sen oletetulle kohdeyleisölle ei tarvitse edes yrittää tarjota mitään laadukasta – isät ja pojat kyllä virtaavat teatteriin kunhan luvassa on epämääräistä Suomi-äijäilyä ja elokuvan nimessä esiintyy ralli-sana.

Teksti: Tuomas Jalamo

Turun ylioppilaslehti 4/2009 (27.2)