Kulttuuri
08.02.2010

Elokuvat: Jännän äärellä

Mel Gibsonin tähdittämä salaliittotrilleri tyytyy kierrättämään kliseitä.

Mikäli Hollywood-elokuviin on uskominen, ei mattimeikäläisen juurikaan parane ryppyillä korruptoituneille suuryhtiöille ja heidän edustajilleen. Nuo mustiin pukuihin sonnustautuneet pirulaiset kun pystyvät seuraamaan kohteidensa liikkeitä sekunnin murto-osan tarkkuudella ja hoitelevat potentiaaliset ilmiantajat päiviltä samalla hetkellä, kun nämä päättävät avata suunsa. Vastarintaan kannattaa nousta ainoastaan silloin, jos on yhtä kova jätkä kuin Mel Gibson. Pienen ihmisen puolesta tuulimyllyjä vastaan taisteleva Mel-setä näet erottaa jo kaukaa hyvikset pahiksista ja näyttää läpimädälle systeemille, mistä kana pissii.

Pimeyden ytimessä -elokuvassa näyttelijäveteraani esittää tyttärensä murhaa selvittävää poliisi Thomas Cravenia. Jäljet johtavat mahtimiesten valtapeliin, jossa soraäänet on vaimennettava mahdollisimman tehokkaasti. Katsojalle tämä on toki päivänselvää jo alkumetreiltä saakka.

Martin Campbellin ohjaustyön suurin ongelma onkin siinä, että se on nähty jo aiemminkin – eikä pelkästään käsikirjoituksen pohjana toimineen brittiläisen televisiosarjan muodossa. Teos etenee jännityselokuvana niin kaavoihin kangistuneesti, että katsojaa uhkaa hyvin nopeasti kyllästyminen. Asetelman tuttuus ja siitä aiheutuva tahaton koomisuus saavat aikaan myös sen, että Gibsonin koskettavaksi tarkoitettuun isälliseen tuskaan on vaikea suhtautua vakavasti.

Kenties lopputuloksesta oltaisiin saatu enemmän irti, mikäli elokuvan käsitys päähenkilönsä moraalisesta ylemmyydestä ei olisi niin jyrkän ehdoton. Nyt kostotarinan kaksinapaisuus estää elokuvaa syventymästä oman käden oikeuteen luottavan päähenkilönsä ongelmalliseen luonteeseen. Pimeyden ytimen sijaan Campbell hädin tuskin raapaisee sen pintaa.

TUOMAS JALAMO

Pimeyden ytimessä

Ohjaus: Martin Campbell

Pääosissa: Mel Gibson, Ray Winstone

Ensi-ilta: 5.2.