Kulttuuri
23.01.2010

Elokuvat: Mestarietsivän ylivilkkaushäiriö

  • Sherlock Holmes Ohjaus: Guy Ritchie Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law Ensi-ilta 22.1.

Guy Ritchien versio Sherlock Holmesista on vauhdikas, mutta teennäinen.

Hollywoodiin siirtyneen brittiohjaaja Guy Ritchien ura alkoi lupaavasti kymmenisen vuotta sitten ilmestyneillä Puuta, heinää ja muutama vesiperä ja Snatch -elokuvilla. Komediallisten rikoskuvausten suola oli niiden hektisessä leikkauksessa ja hilpeän hahmokaartin nokkelassa sanailussa. Myöhemmin Ritchie on kuitenkin osoittautunut harmittavasti yhden tempun poniksi, minkä nyt ensi-iltansa saava Sherlock Holmes osaltaan vahvistaa. Arthur Conan Doylen salapoliisiseikkailujen modernissa tulkinnassa tutun tyylin kierrätys tuntuu kovin väkinäiseltä.

Elokuvan tarina on pohjimmiltaan perinteinen kissa ja hiiri -leikki nimisankarin ja maailman herruutta havittelevan konnan välillä. Turhan pitkäksi venytetyn ja epätasaisen keitoksen toimivimmaksi ainesosaksi nousee Holmesin roolissa riehuva Robert Downey Jr. Eksentrisestä hahmosta täysin rinnoin nauttivan näyttelijän innostus tarttuu helposti myös yleisöön. Huomionarvoista on myös Downeyn mainio kemia tohtori Watsonia esittävän Jude Lawn kanssa.

Kokonaisuus ei tästäkään huolimatta ota ilmaa alleen. Ritchien hyperaktiivisen kerronnan suurin ongelma on sen suhteessa latteaan käsikirjoitukseen. Kuvatulvan tulisi toimiakseen sisältää huomattavan paljon enemmän ideoita ja oivalluksia. Elokuva toistaa kyllästymiseen asti samoja vitsirakenteita, minkä vuoksi efektishow pyörii ikävästi paikallaan näennäisen nopeasta tempostaan huolimatta. Tällaisenaan Sherlock Holmesin ADHD-estetiikka tuntuu ainoastaan itseisarvoiselta, eikä lainkaan niin nokkelalta kuin pääsankarin maine edellyttäisi.

TUOMAS JALAMO