Kulttuuri
02.04.2009

Elokuvat: Sodan tyylitellyt arvet

Kate Winslet loistaa etäiseksi jäävässä laatudraamassa.

Stephen Daldryn (Tunnit, Billy Elliot) ohjaama Lukija on sekä muodoltaan että sisällöllisesti kunnianhimoinen sovitus Bernhard Schlinkin samannimisestä romaanista.
Toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa teini-ikäinen Michael ajautuu suhteeseen itseään huomattavasti vanhemman Anna Schmitzin kanssa. Parivaljakon tiet eroavat, mutta lyhyt ja riskialtis romanssi jättää Michaeliin lähtemättömät jäljet. Vuosia myöhemmin entiset rakastavaiset kohtaavat sattumalta uudestaan Annan istuessa syytetyn penkillä oikeudenkäynnissä, jota Michael on opiskelijana seuraamassa.
Daldry nitoo osin rinnakkain kulkevat aikatasot poikkeuksellisen nokkelasti kiinni toisiinsa. Palasista rakentuu lopulta teoksen toisella puoliskolla kiehtova ja monisyinen moraliteetti, joka ei suoraan ota kantaa esille tuomiinsa kysymyksiin. Katsojan omalle tulkinnalle jätetään hienovaraisessa kerronnassa kiitettävästi tilaa. Tinkimätön lähestymistapa heijastuu myös elokuvan näyttelijäsuorituksissa. Kate Winslet onnistuu Schmitzin roolissa ilmentämään kasvoillaan mieleenpainuvasti suuria tunteita myös niiden pitkien jaksojen aikana, jolloin hahmolle ei ole käsikirjoituksessa varattu ainuttakaan vuorosanaa.
Täysin virheetön Dandryn teos ei lukuisista mainioista ratkaisustaan huolimatta kuitenkaan ole. On hieman ironista, että Lukija muistuttaa teemoiltaan ja kuljetukseltaan huomattavasti viime vuoden Sovitus–elokuvaa, sillä kumpaakin teosta vaivaavat myös samankaltaiset ongelmat. Tekninen eleganssi tuntuu aiheuttavan lopputuloksessa lopulta itseisarvoisen pyrkimyksen laatuun kaikilla osa-alueilla, jolloin vaikutelma on osin jopa liian hillitty. Rankassa aiheessa olisi ollut aineksia katsojan tunteiden vahvempaankin kuohuttamiseen.

Teksti: Tuomas Jalamo
Kuva: Filmikamari

Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)