Kulttuuri
13.10.2017

Esikoiskirjailija Anni Saastamoinen rikkoo masennukseen liittyviä tabuja ”vittumaisella komiikalla"

Teksti:
Minna Sumelius
Kuvat:
Juha Laurila
  • Esikoiskirjailija Anni Saastamoisesta on tehty mediassa "Suomen virallinen nuori masentunut nainen" – mikä ottaa häntä päähän: ”En ole ensisijaisesti nuori nainen – minä olen ihminen, joka puhuu masennuksesta.”

Syksyllä 2014 toimittaja Anni Saastamoisen elämässä tuli seinä vastaan. Hän ei tuntenut enää olevansa oma itsensä – ei osannut nauraa, itkeä tai kommunikoida edes läheistensä kanssa. Mielenkiinto kaikkea kohtaan katosi. Saastamoinen oli sairastunut masennukseen ja kolme vuotta myöhemmin julkaisi aiheesta suorasanaisen kirjan.

Minä kustantajalle: "Pitäiskö tehdä joku tarra tohon kirjaan liittyen?"

Kustantaja: "No mitä siinä lukis?”

Minä: "En mä tiedä, ’haista vittu’?"

Näin Anni Saastamoinen twiittaa syyskuussa ilmestyneestä esikoisromaanistaan Depressiopäiväkirjat. Sama suorasukainen tyyli, joka viestissä välittyy yli 4 600 Twitter-seuraajalle, on myös Saastamoisen tapa käsitellä omaa masennustaan.

Saastamoisen esikoisromaani kertoo, miltä masennus tuntuu, millaisiin ongelmiin masentunut törmää hoitoon hakeutuessaan ja millaisia stigmoja yleinen sairaus yhä aiheuttaa. Hän haluaa, että aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa kuuluu muidenkin kuin keski-ikäisten miesten ääni.

”Kirjallisuuden äänten on alettava muuttua. Ei ole yhden joukon etuoikeus puhua asioista.”

 

Suorasanainen lähestymistapa masennukseen on ollut Saastamoiselle ainoa oikea, omalta tuntunut valinta. Se on ollut tapa ottaa etäisyyttä vaikeasta ja omakohtaisesta aiheesta.

”Kun olon ja ilmaisun laimensi – tai ehkä terästi irstaalla vittumaisella komiikalla – sai ajatukset ja olotilat helpoiten ulos. Uskon ja toivon, että teksti on tästä syystä myös kiinnostavampaa luettavaa.“

Aiheeseen tarttuminen oli Saastamoiselta hyvin tietoinen teko. Hän ymmärtää, että kantaa ehkä lopun elämäänsä masennusta julkisesti mukanaan.

”Enemmän kuin pelotti, minua vitutti stigma, joka sairauteen liittyy, ja kaikki ennakkoluulot, joita on saanut kuulla niin paljon, että haluaisi vain tukkia korvansa.”

 

Noin joka kuudes suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä masennukseen. Silti se on Anni Saastamoisen mukaan yhteiskunnassamme massiivinen tabu.

Esikoiskirjailija arvostelee tapaa, jolla yhteiskunta suhtautuu masennukseen sairastuneisiin. Esimerkiksi hoitoon hakeutumista hän kutsuu ”agilityradaksi”: vaikka masentuneella ei välttämättä ole edes elämänhalua jäljellä, on hänen ennen terapiaan hakeutumista jaksettava käydä läpi kolmen kuukauden hoitosuunnitelmajakso psykiatrian poliklinikalla ja etsittävä vielä sen jälkeen itse sopiva Valvira- ja Kela-pätevä terapeutti varsinaista terapiaa varten.

”Samaan aikaan kaikkialta leikataan. Kun esimerkiksi opiskelijoiden valmistumisajat tiukkenevat, masentunut opiskelija putoaa aikaisempaa helpommin kokonaan pois opinnoista ja terapiajonot kasvavat.”

 

Saastamoinen itse sairastui masennukseen viimeisenä opiskeluvuotenaan Hertfordshiren yliopistossa Isossa-Britanniassa. Moneen muuhun verrattuna hän oli suhteellisen onnekas. Masennus puhkesi hetkenä, jona kaikki oli hyvin: oli puoliso, filosofian kandia vastaava BA-tutkinto sekä töitä sisällöntuottajana ja toimittajana.

Masennus sai ”tilaa” tulla.

”Psykologi Paul Lindroos kertoi minulle, että tämä ’kaikki on hyvin’ -hetki saattaa olla se hetki, kun ensimmäistä kertaa masennusta piilossa mukanaan raahannut ihminen pysähtyy elämänsä äärelle ilman, että murehtii tulevaisuutta. Ja sitten mennään.”

 

Esikoiskirjailijan viesti masentuneelle on kirkas:

"Puhu tunteistasi. En tarkoita, että kaikkien täytyy alkaa huudella somessa minun tavallani, mutta puhu edes jollekulle läheisellesi."

Masentuneen läheistä Saastamoinen puolestaan neuvoo näin:

”Älä nyt ainakaan sano, että mene ulos kävelylle tai muuta ruokavaliotasi."

 

Lue lisää:

YTHS: Mielenterveysongelmat yhä runsaita

Opiskelijoiden päihteiden käyttö on vähentynyt, mutta mielenterveyden ongelmat ovat yhä runsaita. Näin kertoo YTHS:n tuore opiskelijoiden terveystutkimus. (2/2017)

Kun valta satuttaa

"Elämäni perusasioista – koulutuksestani, kehostani ja mielenterveydestäni – päättävät minulle tuntemattomat ihmiset." Miten auktoriteettien mielivalta vaikeuttaa masentuneen opiskelijan elämää? Nimimerkki Merihirviö kertoo. (11/2016)

Kivulias koulutus

Joskus nuori aikuinen sairastuu opiskeluvuosina niin vakavasti, ettei opintoja voi edistää toivottuun tahtiin. Silloin toimeentulosta tulee monimutkaista. (11/2015)