Kulttuuri
02.08.2019

FESTARIARVIO: Pienien asioiden Ilmiö on seikkailumaa täynnä tutuntuttuja ja lämmintä fiilistä

Teksti & Kuvat:
Vy Tram
  • Lontoolaisen Vanishing Twin yhtyeen keikalla haihduttiin hypnoosiin elektronisella popilla.
  • Mäsän keikka villitsi yleisön ”yleisurheilurockillaan”.
  • Nihkeen Akan lavarunous vakuutti yleisön.

Sukellus tuntemattomaan. Siltä tuntui kulkiessa hiekkapolkua, joka johti syvälle Uittamon kallioiden ja vehreän kasvillisuuden uumeniin. Kahdeksatta kertaa järjestetyssä Ilmiössä altistin itseni uusille kokemuksille.

Intuitio edellä, askelten johdattamana, karttaa katsomatta. En suunnitellut reittejä enkä varsinkaan selvittänyt etukäteen, mitä bändejä kävisin kuuntelemassa. Tarkoitus oli tehdä vain uusia tuttavuuksia.

Siihen tarkoitukseen Ilmiö osoittautui erinomaiseksi.

Jo alkuillasta hortoilin unenomaiselle keikalle trooppisen kuumaan paviljonkiin, jonka katossa pieni valkoinen tuuletin pyöritti yleisöä hypnoosiin. Liekinoranssin, purppuranpunaisen ja violetin värit sekoittuivat savuun.

Usvan läpi, takarivissä seisten yritin erottaa lontoolaisen yhtyeen Vanishing Twinin. Ihmiset keinuivat pienin liikkein eksoottisen elektropopin tahdissa. Olin päässyt todellisuuden ja harhojen väliseen maailmaan.

Mäsä ravisteli minut hereille hypnoosista. Jyväskylässä vuonna 2014 perustetun yhtyeen keikka oli väitetysti heidän viimeisensä. Yleisö sekosi. Eturivissä hypittiin holtittomasti ylös, alas, sivulle ja päälle. Päitä heilutettiin itsetuhoisen kovaa – ne olivat irrota.

Bändinimien luvattu maa

Lauantain aikana festivaaleilla ehti esiintyä jopa 50 artistia, joista enemmistö oli suurelle yleisölle vähemmän tuttuja.

Eksentrisesti nimetyt yhtyeet ovat vuosien saatossa herättäneet hilpeyttä, mikä ei järjestäjiä ainakaan haittaa: tänä vuonna festarikansa saattoi artistinimigeneraattorilla luoda itselleen ”oman bändin”.

Olikin luonnollista valita seuraava tutustumiskohde nimen perusteella. Ohjelmistosta silmääni osui sopivan provosoiva Nihkee Akka.

Lehto-lavan luona ihmiset olivat kerääntyneet artistin ympärille. Nihkee Akka istui leikkimökin kuistilla runoja lausuen, heiluttaen samalla kättään kuin piirtääkseen sanat kuviksi.

”Eikö nää nuorten naisten kasvutarinat oo jo nähty?”

”Eikö nää nuorten naisten kasvutarinat oo jo nähty?”

Vielä kolmannen kerran hän kysyi samaa.

”Nähty on runoilevat hipsteripojat puhumassa feminismistä, mutta heti tilaisuuden tulleen ne ottaa kyllä tilan ja kurvaa ohi isommille lavoille, paremmille palkoille ja vilkuttaa mennessään lasihissistä.”

Mikä olisikaan parempi paikka kritisoida runoilevia hipsteripoikia kuin hipsterifestareilla?!

”Älä koske! Jos et osaa antaa tukea ja oo kerrankin, kerrankin hiljaa, jos et tiedä mitä sanoa. Mä en ole vähän nähty, mä olen ollut näkymätön.”

Jokaisen runon jälkeen yleisö hurrasi, vihelsi ja taputti raikuvasti: Me haluamme lisää!

Keikan jälkeen juttelin Nihkeen Akan luoneen Jonna Nummelan kanssa hänen taiteilijanimensä monista merkityksistä.

Nummela kertoo, että sai nimityksen alkujaan joltain ”kaverilta” Herttoniemen metroasemalla, koska ei suostunut ottamaan poskeen.

Nummela piti sitä luovana kielenkäyttönä, ja otti sen lopulta peitenimekseen lavarunouden alkuaikoina.

”Sitten kun kaikki menee pieleen, kukaan ei ainakaan tiedä oikeaa nimeä.”

Nihkee Akka osoittautuikin supersuosituksi – nimi  jäi samalla ihmisten mieleen ja sen kanssa joutui ikään kuin naimisiin.

”Uskon siihen, että alun perin haukkumasanaksi tarkoitetun sanan voi omia itselleen.”

Säätäen ja höyläten

Tekijöilleen festari on rakkauden luomus.

”Intohimo säätämiseen ja festivaalituotantoon yhdistää kaikkia meitä”, festarin vastaava tuottaja Veera Syrén kehuu.

Yhteisöllisyys paikkaakin vähiä resursseja. Se takaa Ilmiön vuosittaisen olemassaolon.

Hulppean kirjava ympäristö antoi paljon anteeksi talkoolaisten kiireessä rakentamalle alueelle. Repsottavat verhoilut ja vonkurat teltat kuuluivat asiaan.

Syrénin mukaan Ilmiön alkuperäisen tiimin idea festivaaleista syntyi juuri halusta kokeilla paviljongin ympäristöä festivaalialueena.

Päivällä alue oli kuin viidakko, ja sen kontrastit vahvistuivat pimeän tullen värikkäiden valojen heijastuksissa. Maisemakoristeet ja installaatiot viimeistelivät kokonaisuuden.

Ilmiössä vallitsi lämmin fiilis, joka ei voinut olla tarttumatta festariummikkoon. Asiaan vaikutti varmasti se, että näin intiimissä 3 500 hengen tapahtumassa kaikilla oli jokin yhteinen tuttu.. Kavereita oli mahdotonta kadottaa ja tuttuihin törmäsi useamman kerran.

Ja vaikka Ilmiö oli loppuunmyyty, ei ketään jätetty ulkopuolelle. Maksuttomalla rantalavalla fomoilu muuttui jomoiluksi. Pakahduttavan kuuma sää teki rantalavasta pitstopin viilennystä kaipaaville festarikävijöille.

Ilmiössä pienet asiat tekivät siitä kokemisen arvoisen festarin: Uusiin artisteihin tutustuminen, yhdessäolo ystävien kanssa, upea festarialue yksityiskohtineen sekä taianomainen ilmapiiri.

Nyt ymmärrän, miksi se on joillekin kesän kohokohta vuodesta toiseen.

Lue lisää

Analyysi: Liian vanha Ruisrockiin? Loppuunmyyty Kesärauha oli hartaushetki kolmikymppisille, joille ykköset ja nollat eivät tunnu enää miltään

Ensimmäistä kertaa järjestetty Kesärauha-festivaali sopi loistavasti Turulle luotuun imagoon kekseliäänä ja raikkaana kulttuurikaupunkina, mutta oli samalla myös tarpeeksi marginaalinen säväyttääkseen, arvioi tutkija. (4/2019)

Turun pop-historiikki tanssii luvattomissa juhlissa, matkustaa Teneriffalle videokuvauksiin ja kokee konemusiikin alkutahdit

Missä järjestettiin Suomen ensimmäinen rockkonsertti? Entä maan ensimmäiset varastohallireivit? Missä kaupungissa puolestaan perustettiin Suomen ensimmäinen yksityinen levy-yhtiö? Vastaus jokaiseen kysymykseen on sama: täällä Turussa! (5/2017)

Luovat nurkanvaltaajat

Kaupunkitapahtumat muokkaavat käsitystä kaupunkitilasta. Tekijät uskovat, että Turun kaduilla ja puistoissa on vielä paljon lunastamatonta potentiaalia. (5/2016)