Kulttuuri
12.09.2019

”Fetissiesineiden” julkaiseminen nosti Svart Recordsin menestykseen kymmenen vuotta sitten – Musiikkibisnes muuttuu, mutta vinyyli pysyy

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Aleks Talve
  • Jarkko Pietarinen ja Tomi Pulkki ovat Svart Recordsin ­perustajajäsenet.

Vaikka levymyynti on vähentynyt dramaattisesti, pienet toimijat voivat yhä pärjätä. "Niitä näitä" julkaiseminen johti lopulta turkulaisen Svart Recordsin menestykseen.  

Musiikkibisnes ei ole helppo ala. 

Ylen Elävän Arkiston tallenteessa Love Recordsin toimitusjohtaja Otto Donner pohtii, miksi levy-yhtiöt eivät ole kuin tavalliset firmat.

On huhtikuu 1979 ja toimittaja haastattelee viiksekästä Donneria televisiodokumenttiin konkurssikypsän Loven talousongelmien takia.

”Levy-yhtiö ei ole mikään sukkatehdas, jossa tehdään trikoosukkaa ja sitten sukka menee kauppaan. Ja jos se on oikean väristä niin kauppakin käy”, hän toteaa mietteliäänä.

40 vuotta myöhemmin turkulainen Svart Records, vinyylilevyihin erikoistunut levy-yhtiö, täyttää kymmenen vuotta. Se on hyvä saavutus, sillä Loven aikoihin levyjä sentään myytiin monikymmenkertaisesti nykypäivään verrattuna.

”Meidän juhlavuotta on leimannut se, ettei sitä ole juurikaan ehtinyt juhlistaa. Työ on vienyt kaiken ajan”, toteaa Tomi Pulkki.

Pulkki on Svartin toinen perustajajäsen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Kun hän vuonna 2009 perusti yrityksen Jarkko Pietarisen kanssa, toimintafilosofiana oli julkaista ”satunnaisesti niitä näitä”.

Kysyntä yllätti kuitenkin positiivisesti. Toiminnan kunnianhimo kasvoi nopeasti, ja Pietarinen päätyi muun muassa myymään autonsa satsatakseen firmaan täysillä. 

Helpoksi alkua ei silti voi kutsua. Parin ensimmäisen toimintavuoden aikana firman kaatuminen oli useaan otteeseen hyvin lähellä.

”Ei se ollut silloin kauhean pitkälle suunniteltua toimintaa”, Pulkki muistelee.

Jos pitkän tähtäimen suunnitelmia olisikin ollut, ne olisivat todennäköisesti olleet suurelta osin toteuttamiskelvottomia. Svartin kymmenen vuoden olemassaolon aikana sekä musiikinkulutus että levybisnes ovat muuttuneet ennakoimattomasti ja radikaalisti.

Pari vuotta yhtiön perustamisen jälkeen alettiin puhua uudesta ”vinyylibuumista”, joka herätti isompienkin levy-yhtiöiden kiinnostuksen vinyyliin pitkän tauon jälkeen. Yhdysvaltojen ääniteteollisuuden etujärjestö RIAA:n raportin mukaan vuonna 2018 vinyylejä myytiin jo enemmän kuin koskaan edellisen 30 vuoden aikana.

Toisaalta fyysisten äänitteiden kokonaismyyntilukemat ovat vaatimattomampia kuin ikinä äänilevyjen tilastoidun myynnin historiassa. Syynä on cd-levyjen myynnin nopea ja lähes täydellinen romahdus tällä vuosikymmenellä.

”Vinyylin tekeminen on monta kertaa kalliimpaa kuin cd:n, mutta kate on suurin piirtein sama, jos edes sitä. Julkaisussa otettava rahallinen riski on siis moninkertainen.”

Kun huomioon otetaan suoratoistopalveluista saatavat muodolliset korvausmaksut, on musiikin julkaisijoiden ja levittäjien ansaintalogiikasta tullut entistä sumeampaa.

Ikkunat auki maailmaan

Yksi pärjäämisen edellytyksistä on asiakkaiden tavoittaminen mahdollisimman laajalta alueelta. Svartin toiminnassa se on näkynyt esimerkiksi siten, että verkkosivujen kaikki sisältö on ollut aina englanniksi.

”Aika pitkään kotimaisetkin asiakkaat saattoivat laittaa meille viestiä englanniksi. Se on tietysti ymmärrettävää, kun sivuilla ei ole sanaakaan suomea”, Pulkki hymähtää.

Kieliasioihin liittyy myös tietty julkaisupoliittinen ristiriita. Valta­osa Suomessa kulutetusta musiikista on suomenkielistä, mutta toisaalta ulkomainen kysyntä kohdistuu lähinnä vain englanniksi laulaviin yhtyeisiin.

”Toki on poikkeuksiakin, kuten Oranssi Pazuzu, joka kiinnostaa kansainvälisesti suomenkielisistä teksteistä huolimatta. Mutta heti kun puhutaan jostain muusta kuin äärimetallista, tulee haasteita.”

Esimerkki: Svartin artisteista Teksti-TV 666 on Pulkin mukaan herättänyt kiinnostusta ulkomailla, mutta varsinainen läpimurto on jäänyt tapahtumatta ainakin osittain kielisyistä.

”NPR, iso amerikkalainen sivusto, oli kiinnostunut kirjoittamaan jutun heistä. Jossain vaiheessa siellä kuitenkin älyttiin, että nämähän laulavat jollakin vieraalla kielellä. Juttu jäi tekemättä.”

Yhtiön suurin myynti- ja vientimenestys on ollut helsinkiläisyhtye Beastmilkin ainoaksi jäänyt albumi Climax (2013), jota on myyty yhteensä noin 11 000 yksikköä. Se on yli 20-kertaisesti Svartin tavallisimman, 500 kappaleen painosmäärän verran.

Beastmilk oli komeetta, joka sai osakseen poikkeuksellisen määrän kansainvälistä mediahypeä aina Guardiania myöten. 1980-luvun postpunkista ammentanutta bändiä yritettiin signata isommille ulkomaisille levy-yhtiöille, mutta bändi hajosi sisäisiin ristiriitoihin ennen kuin diilejä ehti tapahtua.

”Oli se meillekin hetkellinen tuntemus siitä, että nyt tämä meidän homma oikeasti lähtee. Mutta se on ehkä yksi sadasta levystä, joka lyö tuolla tavalla läpi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ääniä ääripäästä toiseen

Yksi Svartin katalogin tunnuspiirteistä on sen moniulotteisuus. Yhtiöllä on julkaisuja lähes jokaisesta kuviteltavissa olevasta genrestä, minkä lisäksi se tuo markkinoille tasapuolisesti sekä uutta musiikkia että uudelleenjulkaisee vanhaa.

Halu olla rajoittumatta musiikillisiin lokeroihin on ollut tietoinen linjanveto. 

Intohimoisena vinyyliharrastajana Tomi Pulkki on huomannut, että aktiivisimmin levyjä ostavan asiakaskunnan maku on tyypilisesti samanlainen kuin hänellä itselläänkin. Siis erittäin monipuolinen.

”Kuuntelutottumukset saattavat mennä ihan äärilaidasta toiseen. Että aamulla kuunnellaan reggaeta ja illalla Burzumia”, hän muotoilee.

Svartin tuoreimpiin niche-aluevaltauksiin kuuluu suomalainen disko ja syntikkapop, joita käsitteleviä kokoelmalevyjä on ilmestynyt tutkija, DJ ja toimittaja Mikko Mattlarin kasaamana kaksi kappaletta.

Syyskuun lopulla julkaistaan jo sarjan kolmas julkaisu, Cold War on the Rocks – Disco and Electronic Music from Finland 1980–1991.

”Kokoelmien vastaanotto yllätti varmaan kaikki asianosaiset, sillä Satan In Lovehan [ensimmäinen kokoelma] nousi Suomen viralliselle albumilistalle”, Mattlar toteaa.

Hän kuvailee Svartia laaja-alaisimmaksi ja varteenotettavimmaksi kotimaiseksi uudelleenjulkaisuja tekeväksi levy-yhtiöksi. 

”Suomalaista musiikkia uudelleenjulkaisevia yhtiöitä, joilla on kontakteja myös ulkomaille, ei yksinkertaisesti ole muita.”

Uuden kokoelmalevyn kyljessä Svart julkaisee syyskuussa Mattlarin toimittaman kirjan Synteettinen Suomi, joka esittelee kotimaisen syntetisaattorimusiikin alkuvaiheita ja sen pioneereja.

Teoksessa käy aikalaishaastattelujen kautta ilmi, miten Daruden ja Sandstormin kotimaa ei ollut aluksi lainkaan vaikuttunut elektronisesta musiikista.

Syntikkabändien ja -artistien varhaishistoria on ollut kotimaisessa musiikkihistoriassa aiemmin täysin koskematon. Mattlar saikin haastateltaviltaan paljon uutta ensikäden tietoa syntetisaattorien tulosta suomalaiseen populaarimusiikkiin.

”Jotkut musiikintekijät jopa sanoivat, että heitä ei ole koskaan haastateltu mihinkään ennen tätä kirjaa.”

Rakkaudesta lajiin

Love Records on helppo nähdä eräänlaisena Svart Recordsin henkisenä esi-isänä. Kesällä ilmestyneessä jutussaan Suomen Kuvalehti kutsuikin Svartia suoraan ”oman aikamme Loveksi”.

Yhtymäkohtia on monia. Ilmeisin niistä on yksinkertaisesti se, että Svart on uudelleenjulkaissut vinyylillä merkittävän osan Love Recordsin katalogia.

Toisena yhteytenä voi pitää sitä, että Svartin tavoin myös Lovella oli sisaryhtiönsä kautta kirjankustannustoimintaa. Love ­Kirjoja pidetään Suomen ensimmäisenä riippumattomana pienkustantamona.

Syvempiä yhtäläisyyksiä voi löytää yhtiöiden toiminta- ja julkaisufilosofioista. Love Records oli tunnettu siitä, miten Hurriganesin kaltaisten suurten kaupallisten menestysten avulla rahoitettiin julkaisutoimintaa, jonka kaupallinen potentiaali tiedettiin olemattomaksi.

Samankaltaista toimintatapaa noudatetaan myös Svartilla – hieman pienemmässä mittakaavassa.

”Julkaistaan siis jotain vähän enemmän myyvää heviä, jotta voidaan vuorostaan julkaista joku Läjä Äijälän noise-levy”, Pulkki kuvailee.

Taloudellisista riskeistä huolimatta Svart Recordsin tulevaisuus kokonaisuudessaan näyttää vakaalta. Pulkki ei usko siihen, että vinyyliharrastukseen olisi tulossa hetkeen olennaisia muutoksia.

”Vinyyli on fetissiesine, ja sillä on paljon pidempi historia kuin muilla formaateilla, jotka ovat tulleet ja menneet.”

Vinyylille ominaisen soundin, suurempien kansien ja muiden teknis-esteettisten viehätysten lisäksi Pulkki uskoo, että vinyyli houkuttelee ihmisiä puoleensa jostain syvän inhimillisestä syystä.

”Ehkä vinyylinhimo on jonkinlaista alkukantaista pyrkimystä pysyvyyteen, kun formaatti on sama, jota pari edellistäkin sukupolvea on musiikinhimoissaan käpälöinyt.”

Kesäkuussa 1979 Love Records ajautui konkurssiin 13 toimintavuoden jälkeen. Konkurssin jälkimainingeissa Otto Donner perusti vielä uuden levy-yhtiön. Ponsi-nimisen levymerkin toiminta lakkasi lopulta noin kahdessa vuodessa.

Svartin tie sen sijaan jatkuu.

Lue lisää

Hidastettua hissimusaa ja pilkottuja kasarihittejä: häiritsevän tutulta kuulostava vaporwave-genre on paluu "aikaan ennen 11/9-iskuja"

VHS-kasetin särinää ja hissimusiikkia lapsuudesta – Vaporwave on häiritsevän tuttua ja huvittavaa. Onko netin alakulttuurin ilmentymä pelkkä vitsi vai vakavasti otettava musiikkigenre? (4/2019)

Pop kulissien takana

Teknologian helmassa kehittynyt popmusiikki on ollut altis trendeille läpi historiansa. Kymmenessä vuodessa popmuusikosta on tullut genreviidakossa seikkaileva sisällöntuottaja. (7/2018)

Turun pop-historiikki tanssii luvattomissa juhlissa, matkustaa Teneriffalle videokuvauksiin ja kokee konemusiikin alkutahdit

Turkulaisen populaarimusiikin historiaan mahtuu loputtomasti värikkäitä tapahtumia ja hahmoja. Nyt ne pääsevät yksien kansien väliin. (8/2017)