Kulttuuri
16.10.2013

Hekumallista himoa pohjoisen pakkasissa

Ville Ranta piirsi uusimman sarjakuvaromaaninsa päähenkilölle omat kasvonsa.

Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta on monelle tuttu Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistavista pilapiirroksistaan. Kolmannessa täysimittaisessa sarjakuvaromaanissaan Kyllä eikä ei Ranta on jälleen uskonnon äärellä, tällä kertaa 1800-luvun puolivälin Oulussa.

Faktaa ja fiktiota taiten sekoittavassa teoksessa päähenkilöitä on kaksi, leskeksi jäänyt pappi Hans Nyman sekä nuori körttinainen Maria Piponius. Himossaan kärvistelevän Hansin ja villistä vapaudenkaipuusta synkkyyteen ailahtelevan Marian tarinat risteytyvät toisiinsa Rannan värikylläisessä kerronnassa. Ruuduista ei tässä tapauksessa oikein voi puhua, pikemminkin Ranta sommittelee sivuille hieman kuvakirjamaisesti värikenttiä, joissa luonnosmaisella viivalla toteutetut hahmot heräävät eloon.

Ranta tuo aiemman Kajaani-teoksensa tavoin tämänkin sarjakuvaromaanin sivuille joukon todellisia historiallisia henkilöitä luoden persoonallisen mutta uskottavan kuvan 1840-luvun Oulusta. Toisaalta pappi Nymanin voisi nähdä tekijän omakuvana, ei vähiten siksi, että Ranta on piirtänyt tälle omat kasvonpiirteensä. Teoksesta alkaa helposti etsiä muitakin viittauksia Rannan omaan elämään, onhan sarjakuva vahvasti omaelämäkerrallisuuden leimaama taiteenlaji.

Linkkejä nykyhetkeen sarjakuvaromaanin tarinasta löytyy etsimättäkin. Pysähtyneisyyttä ihannoivan herännäisyyden voi nähdä oman aikansa populismina, ja körttiläisyyden johtohahmoihin kuulunut maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen taas on kuin aikansa Timo Soini, vaikutusvaltainen ja ristiriitainen johtaja, jota sivistyneistö kammoksuu.

Teoksen pohjoinen maailma rakentuu kuolemattomista teemoista: uskonto, himo, viina ja kaipuu jonnekin muualle saavat henkilöt käyttäytymään ajoittain hyvin arvaamattomasti. Vuodenaikojen vaihtelut harmaasta loskasta ja purevasta pakkasesta lyhyen kesän pakahduttavaan vehreyteen piirtyvät upeasti teoksen sivuille Rannalle ominaisella elävällä ja hieman naivistisella tyylillä.

Teksti: Aura Nikkilä

Ville Ranta: Kyllä eikä ei.

WSOY 2013. 263 s.