Kulttuuri
13.05.2019

Hidastettua hissimusaa ja pilkottuja kasarihittejä: Häiritsevän tutulta kuulostava vaporwave-genre on paluu ”aikaan ennen 9/11-iskuja”

Teksti:
Tony Vesalainen
Kuvat:
Alette Koppe

VHS-kasetin särinää ja hissimusiikkia lapsuudesta – Vaporwave on häiritsevän tuttua ja huvittavaa. Onko netin alakulttuurin ilmentymä pelkkä vitsi vai vakavasti otettava musiikkigenre?

Ulko-oveesi koputtaa joku yllättäen. Kun avaat oven, tunnistat koputtajan nopeasti. Oven takana seisova hahmo on aikojen saatossa muuttunut ulkonäöltään ja ääneltään. Se on sisaresi, joka lähti vuosia sitten – ikinä palaamatta.

Vaporwave on kuin haamu menneisyydestä.

Näitä haamuja luodaan pimeissä makuuhuoneissa, tietokoneen näytön kelmeässä valossa. Verhojen takana pilkotaan ja järjestellään uudelleen eli samplataan muiden esittäjien säveltämää jazzia, mainos- ja hissimusiikkia sekä kasarin voimaballadeja.

Samplattu kappale hidastetaan ja siihen lisätään efektejä, jotka tuovat musiikkiin suuren tilan tuntua. Näin syntyvä tunnusomainen soundi on tunnelmaltaan häiritsevä ja epätodellinen – jopa huvittava.

Turun yliopiston populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärki tunnistaa ilmiön.

”Esimerkiksi [vaporwave-artisti] Macintosh Plusin musiikki kuulostaa tavallaan hyvältä. Minulle tulee siitä vähän saastaisella tavalla nostalginen olo.”

Vaporwave on kuin punaisten lyhtyjen katu. Moni kieltää salaa käyvänsä siellä, mutta kun kukaan ei näe, voikin sujahtaa ovenraosta sisään. Harva myöntää kuuntelevansa vaporwavea, saati nauttivansa siitä.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

 

Menneiden vuosikymmenten estetiikkaa

Tuijotat yksin loputonta pilvenpiirtäjien merta öisessä New Yorkissa, ja sade hakkaa ikkunaa. Ainoastaan neonväriset mainoskyltit valaisevat suurkaupungin katkun ja pinnallisen kulutushelvetin. Ostarin kaiuttimista kantautuva hissimusiikki kietoo kulutusyhteiskunnan shoppailukokemuksen kultaiseen kääreeseen.

Tämä kuvaus on kuin suoraan vaporwave-albumin kannesta. Genren estetiikkaa pidetään usein vitsinä ja kapitalismia ihannoivana, sillä suuri osa siitä kuvaa kulutusyhteiskuntaa.

Alankomaalainen Cat System Corporation (猫 シ Corp.) on yksi tunnetuimmista vaporwave-artisteista. Hän toteaa kuvaston selittyvän osittain sillä, että jokaisen genren on etsittävä oma tyylinsä.

”80- ja 90-lukujen kuvat liitettiin nopeasti osaksi vaporwavea, sillä genressä käytetyt samplet ovat usein samalta ajalta. Itse asiassa suuri osa vaporwave-yhteisöstä on syntynyt tuolloin – jotkut 2000 luvulla”, 猫 シ Corp. pohtii.

Ursula’s Cartridges -artistinimen takaa toimivan suomalaisen vaporwave-artistin Pekka Lavian mukaan vaporwave-estetiikassa pyritään palaamaan 80–90-lukujen aikakauteen.

”Tuohon aikaan länsimaisessa kulttuurissa elettiin kylmän sodan lopun, taloudellisen vaurastumisen, tulevan laman ja popkulttuurin välimaastossa. Aikakaudella on ollut iso vaikutus lapsuuttaan eläneeseen ikäluokkaan”, Lavia toteaa.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

 

Ironia estetiikan aseena

Vaporwaven kapitalismia imitoiva kuvasto yhdistettynä hissimusiikkiin on saanut monet uskomaan, että genre on nettimeemi. Lavian mukaan tämä käsitys on väärä.

”Osa on saanut käsityksen, että vaporwave olisikin genrenä pääasiassa jonkin sortin vitsi tai muotivillitys. Käsitys ei kuitenkaan ole totta.”

Vaporwave on ristiriitainen genre. Se dramatisoi nyky-yhteiskunnan rappiota kiihdyttämällä sitä kapitalistisella kuvastollaan ja ostareiden hissimusiikilla. Genre esittää kapitalistisen yhteiskunnan raa’asti juuri sellaisena kuin se on.

Kapitalismin matkimista voi pitää kannanottona yhteiskunnan tilaan. Vaporwave joutuu kuitenkin tekemään myös itsestään naurunalaisen kritisoidessaan kapitalismia, sillä sen musiikki ja kuvasto kumpuavat kapitalismista.

”Vaporwave on erityinen genre, sillä se sijaitsee tavallaan genrejen ulkopuolella. On ikään kuin sovittu, että nyt tällainen yhteiskuntakriittinen mutta vitsikäs hybridijuttu on totta”, Kärki selittää.

”Vaporwave on samaan aikaan sekä vitsi että vakavasti otettavaa. Tämä jos mikä on täydellisen kaksijakoista musiikkia.”

Lajityypin kuvasto tuntuu rakentuvan sirpaleisista osista, kuten öisistä yritysrakennuksista, tietotekniikkakuvista, autioituneista ostoskeskuksista ja roomalaisista patsaista. Aiheita esittämällä vaporwave kuitenkin kritisoi yhteiskunnan tilaa – sen tarkoituksena on kyseenalaistaa, mitä kapitalismi on tehnyt yhteiskunnalle.

”Uskon, että vaporwave-estetiikka on nostalgiakaipuuta ja kaipuuta vanhaan aikaan. Se on myös paluuta aikaan, jolloin kaikki oli yksinkertaista: ei kännyköitä tai nettiä. Aikaan ennen 9/11-iskuja. Haluamme vain olla rauhassa ja elää lapsuutemme uudestaan aikuisina”, 猫 シ Corp. pohtii.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

 

Ulos makuuhuoneista

Verkon mikrogenreillä on tapana kuolla nopeasti, mutta vaporwave on selvinnyt jo lähes vuosikymmenen. Syinä on pidetty muun muassa uusien alagenrejen syntyä ja vaporwaven siirtymistä pois samplaamisesta.

Vaporwaven yleisimpiä alagenrejä ovat esimerkiksi shoppailuparatiiseissa kylpevä mallsoft ja funk-biisejä uuteen uskoon samplaava future funk, joka on haarautuneista genreistä tunnetuin.

Vaporwave on siirtynyt kritisoimiensa luksustuotteiden joukkoon, sillä loppuunmyydyistä albumeista pyydetään myyntipalstoilla jopa satoja euroja. Intohimoiset vaporwave-fanit metsästävät keräilyharvinaisuuksia kuumeisesti eri sosiaalisen median kanavissa.

”Minusta nettimeemikulttuurista on ollut genrelle hyötyä. Kaikki, mikä risteyttää asioita ja tuo niitä näkyville, on hyvästä. Joskus vitsi johtaa hakemaan lisätietoa ja saattaa jopa lisätä kriittistä ajattelua”, Kärki sanoo.

Vaporwave-artistit ovat alkaneet esiintyä livenä jopa kiertueilla ja suurissa tapahtumissa 2010-luvun lopulla, vaikka genreä oli alun perin tarkoitus kuunnella yksin pimeässä huoneessa Sonyn Walkmanista.

Sosiaalinen media ja nettimeemit räjäyttivät koko genren synkälle yötaivaalle pilvenpiirtäjien mainoskylttien rinnalle.

Lue lisää:

Pop kulissien takana

Teknologian helmassa kehittynyt popmusiikki on ollut altis trendeille läpi historiansa. Kymmenessä vuodessa popmuusikosta on tullut genreviidakossa seikkaileva sisällöntuottaja. (7/2018)

Turun pop-historiikki tanssii luvattomissa juhlissa, matkustaa Teneriffalle videokuvauksiin ja kokee konemusiikin alkutahdit

Turkulaisen populaarimusiikin historiaan mahtuu loputtomasti värikkäitä tapahtumia ja hahmoja. Nyt ne pääsevät yksien kansien väliin. (5/2017)

2010-luvun rap teki rockista toissijaista

Euroopan suurimman rockfestivaalin pääesiintyjä oli kesällä 2015 räppäri, joka uskoo olevansa maailman suurin rock-tähti. Kuvio kertoo olennaisen paitsi rockin alennustilasta, myös kulttuurimme naurettavuudesta. (6/2015)