Kulttuuri
27.03.2013

Homonormatiivisuuden kitkerä ylistys

"Silloin keksin mielessäni, että tähän yhteiskuntasopeutujalesbojen ylivaltaan kyllästyneillä kapinhenkisillä homoilla pitäisi olla tarjottavana tällaisen ilmihelpon ja valheellisen kulttuurisen kategoriatiedon kyseenalaistava vasta-argumentti, siinä että lesbojen mukahomopuheet ja homokuva olivat oikeasti ihraisesta rekkalesboperseestä."

KIRJA. Harald Birger Olausenin Egyptin prinssi ja muita homonovelleja ei nimestään huolimatta ole novellikokoelma. Se on pikemminkin joukko esseitä, joissa kirjailija purkaa turhautumistaan vallitsevaan homokulttuuriin ja sen eri muotoihin. Olausen tekee hyvin pian äärettömän selväksi, että hänelle on olemassa vain gay shame -henkinen Tosihomous, josta tinkiminen tai siitä poikkeavien näkemysten esittäminen on Väärin.

Olausen kuvaa itsensä eräänlaisena Prometheus-hahmona, joka kantaa sivistyksen tulta siitä tietämättömille. Vihollisinaan hänellä ovat niin yhteiskunnan konservatiivit kuin pahat Seta-lesbot, jotka ovat määritelleet homouden joksikin mitä se ei Olausenin mukaan ole: yhteiskuntakelpoiseksi sopeutumiseksi. Aseinaan tätä vastaan kirjoittajalla on äärettömän vieraannuttava, kappalejaoton teksti, joka toistaa itseään kauas kyllästymispisteen ohi. Olausen namedroppaa sarjalla filosofeja ja taiteilijoita – joista osan nimet kirjoittaa säännöllisesti väärin. Tyylillä on ilmeisesti haettu voimakasta toiseutta, mutta se ei toteudu. Vaikutelmaksi jää lähes skitsofreenisen tuntuinen heilunta teemasta ja sävystä toiseen, kekseliäästä tympeään.

Tämä on sääli, sillä mukana on monta terävääkin pointtia vallitsevien normien ongelmista. Samoin Olausenin kirjalliset lahjat, jotka loistivat Homorunoissa (2011), antavat pieniä välähdyksiä itsestään kaaoksen seassakin. Jos lukija sinnittelee läpi alun lähes 70 sivua, joilla lähinnä vain keskitytään todella rumasti haukkumaan "Kyltymättömyyden abbedissaa" (joka ilmiselvästi osoitetaan Pirkko Saisioksi), tai on tarpeeksi fiksu ohittaakseen koko roskan, voi myöhemmiltä sivuilta löytää myös helmiä: pieniä, todella kauniita, pikemminkin proosarunoa kuin novellia muistuttavia välähdyksiä ihmiskohtaloista homoeroottisten tunteiden kourissa. Ne osoittavat, että Olausenilla on paljon taiteellista annettavaa, mutta ei vihaisen homonormatiivisena tilittäjänä, vaan omaa tietään seuraavana taiteilijana.

J. Tuomas Harviainen

Harald Birger Olausen: Egyptin prinssi ja muita homonovelleja, eli kertomus siitä miksi rannetta vispaavat sutturat eivät nappaa

Kulttuuriklubi 2012