Kulttuuri
09.11.2011

Hulluuden kakofonia haastaa museokävijän

  • Mielettömyyden maisemat -näyttelyn Välitila-videoteoksessa hulluutta katsotaan psykoanalyytikon silmin. Ote teoksesta.

Alankomaalainen kulttuuriteoreetikko Mieke Bal ja englantilainen elokuva-ohjaaja-taiteilija Michelle Williams Gamaker ovat toteuttaneet Aboa Vetus & Ars Nova -museoon näyttelyn, joka lähestyy hulluutta monesta suunnasta.

Nykytaiteen tutkija Mia Hannulan kuratoima Mielettömyyden maisemat on osa laajempaa näyttely-, elokuva- ja tutkimushanketta, mutta jo itsessään iso kokonaisuus. Näyttely levittäytyy koko Ars Novan puolen alempaan kerrokseen sekä Aboa Vetuksen portaikkoon ja vaatii kävijältä paitsi aikaa myös keskittymistä.

Hulluutta monipuolisesti lähestyvä kokonaisuus vyöryy museovieraan päälle niin visuaalisesti, tilallisesti kuin äänellisestikin. Eri huoneiden videoprojisointien äänet sekoittuvat useiden kielten kakofoniaksi, josta on vaikea erottaa yksittäisiä sanoja tai lauseita.

Mielettömyyden maisemat -näyttely koostuu videoista, esineistä ja valokuvista ja juoksuttaa mukanaan intertekstuaalisia viittauksia hulluuden historiaan. Videoissa esiintyy muun muassa Don Quijoten hahmo sekä mielisairaalapotilas, joka kuvittelee olevansa Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet, eräänlainen hullun naisen historiallinen arkkityyppi.

Tärkeäksi nousee trauman ja hulluuden suhde sekä trauman välittyminen sukupolvelta toiselle. "Painajaiset kulkevat sodasta sotaan", todetaan eräässä videoteoksessa. Lauseeseen kiteytyy hienosti sotien mielettömyys, niiden lähtökohtainen hulluus.

Monitahoinen ja hieman sekavakin näyttelykokonaisuus vaatii rinnalleen paljon selittävää tekstiä, johon syventymiseen harvalla kävijällä lienee aikaa taikka jaksamista. Esittelytekstit on lisäksi sijoitettu hankalasti yhtenä nippuna heti näyttelyn toiseen huoneeseen. Tämä on harmillista, koska juuri näiden tekstien kautta kokonaisuuteen avautuu uusia ulottuvuuksia, maisemia.

Hulluutta tarkastellaan myös karnevalistisen kuvaston kautta. Visuaalisten ärsykkeiden runsaus ja äänten kakofonia muodostavat koko näyttelystä eräänlaisen karnevaalin, joka tuo hulluuden näyttelykävijän ulottuville.

Näyttelyn helmeksi nousee viimeisen huoneen Välitila-teos, jossa katsoja joutuu keskelle psykoanalyytikon ja tämän potilaan terapiaistuntoa, jolla ei tunnu olevan alkua eikä loppua. Terapeutin vastaanottoa muistuttavassa installaatiossa katsoja voi nähdä psykoanalyysin prosessin molempien osapuolten näkökulmasta.

Mielettömyyden maisemat vaatii kävijältä paljon, mutta ei välttämättä anna samalla mitalla takaisin. Näyttelystä voi saada mielenkiintoisia oivalluksia ja sen sisältämät tarinat voivat myös liikuttaa, mutta vain jos jaksaa syventyä tarpeeksi.

AURA NIKKILÄ

Mielettömyyden maisemat

21.10.2011–29.1.2012

Aboa Vetus & Ars Nova

Itäinen Rantakatu 4–6