Kulttuuri
12.11.2014

Idyllinsärkijä iskussa

Teksti:
Ilkka Hemmilä

Ruotsalaistaiteilijan esikoiselokuvassa leikitellään metatasoilla ja pureudutaan koululuokan valtaklikkeihin.

Kohutaiteilija Anna Odell (Anna Odell) saapuu luokkakokoukseen. Etäiseltä vaikuttava Anna ei jaa tapahtuman joviaalia tunnelmaa. Kouluvuosina syrjitty ja kiusattu nainen purkautuu luokkatovereilleen illan mittaan, mikä kärjistää juhlavieraiden tunteita.

Elokuvan puolivälissä asetelma heittää häränpyllyä. Alkupuoli paljastuu fiktiiviseksi elokuvaksi, jonka oikea Odell on tehnyt jäätyään vaille kutsua entisen koululuokkansa illanviettoon. Hän leikittelee ajatuksella, mitä pahimmillaan olisi voinut tapahtua, jos hän olisikin saapunut tapaamiseen.

Jälkimmäisellä puoliskolla seurataan Odellin pyrkimyksiä näyttää alun elokuva koulutovereilleen. Metakommentaarin säestämä ajatusleikki jatkuu: spontaaneinakin esitettävät haastattelutilanteet ovat selkeän lavastettuja, ja luokkalaisia esittää uusi näyttelijäjoukko.

Luokkajuhla kommentoi avoimesti omaa luonnettaan ja mielenterveyshoitoa arvostelevalla esityksellään Ruotsia kuohuttaneen Odellin yhteiskunnallista asemaa. Metakikkailu vastaa oletettuun kritiikiin ennakolta, sillä taiteen tosipohjaisuus aiheuttaa lapsellisimmillaan kädenvääntöä täydellisen autenttisuuden puutteesta. Lisäksi Odellin rooli käsikirjoittaja-ohjaajana ja julkimona luo hänelle mahdollisuuden suosia kertomuksessa itseään.

Odell viskaa kyseiset argumentit ikkunasta karrikoimalla hahmot, myös itsensä, ja keskittymällä sormella osoittelun sijaan pohdiskeluun. Läpinäkyvyys luo taitavan ajatustenherättäjän. Hahmojen tarkkoja todellisuuspohjia tärkeämmiksi kysymyksiksi nousevat kokemukseen, ryhmädynamiikkaan ja arkipäivän valtaan liittyvät teemat. Odell analysoi koululuokan hierarkiaa ja sen syntyä. Samalla avataan kiusaamisen eri muotoja ja vaikutusta kiusatun elämään.

Mielenkiintoisimmaksi aiheeksi nousee kuitenkin se, millaisina ihmiset näkevät oman roolinsa ryhmässä. Odellin kaivelu herättää väkisinkin pahaa verta, sillä siinä ei jätetä rauhaan menneisyyden virheitä tai tarjota hyvää mieltä luovia selityksiä.

Kipeästä kipinäpisteestään huolimatta Luokkajuhla on häikäisevän rakentava elokuva. Joskus pahoittuneellakin mielellä voi nimittäin puhdistaa ilmaa.

****

Luokkajuhla 
(Återträffen, Ruotsi, 2013, 88 min)
O & K: Anna Odell. N: Anna Odell, Rikard Svensson, Sandra Andreis, Anders Berg, Niklas Engdahl, Lena Mossegård