Kulttuuri
06.09.2012

Iltasatu vie, kirjallisuus vikisee

"Todellisuutta ei ollut, vain sen näköiskuva. Kuvan takana oli kokonaan toisenlainen maailma."

KIRJA. Seikkailutrilleri on harvinaisena kotimaisena kirjallisuusilmiönä suoraa jatkoa poikakirjojen 50-lukulaiselle haaveilulle. Kun Pertsa ja Kilu kasvavat aikuisiksi, vaihtuu Kotkan kotikutoinen idylli turistikohteiden postikorttimaisemiin.

Jyrki Erra (s. 1950) lähtee esikoisessaan liikkeelle sopivan suureellisesti. Kaunasin sivujen tärkeimpänä näyttämönä kimaltelee liettualaisen luostarin ohella idealistisesti kuvattu päiväunien ja pitkien illallisten Rooma.

Polveilevan tarinan keskiössä vouhottaa väitöstutkimustaan Vatikaanin kirjastossa edistävä tutkijanplanttu. Intomielinen jatko-opiskelija vokotellaan establishmentin toimesta sivuraiteille, ratkaisemaan vanhaan suomenkieliseen käsikirjoitukseen liittyvää mysteeriä. Vastausten perässä on Vatikaanin lisäksi sekalainen joukko muitakin tahoja, joten ainekset naamioitujen kissojen ja avuttomien hiirten puukkohippasille ovat otolliset.

Pergamenttia, palimpsesteja ja pettureita vilisevä dekkari sivuaa ikään kuin ohimennen merkityksen alkuperän, intertekstien ja historiallisen totuuden tulkinnanvaraisuuden jälkimoderneja teemoja. Temaattiset mahdollisuudet jätetään kuitenkin kummallisesti hyödyntämättä. Juhlaviin kulisseihin lavastettu iltasatu vie, kirjalliset hyveet vikisevät.

Niteen sisäliepeessä mahtipontisesti mainitun Umberto Econ Ruusun nimen sijaan Erran esikoistrilleri tuokin mieleen sen toisen kuuluisan, katolisen kirkon kataliin mysteereihin pohjanneen menestysjännärin. Teksti kun ei missään vaiheessa tiivisty kertomuksen tasolta eetokseksi, ecomaisen julistuksellisesta pauhusta puhumattakaan.

Teoksen ilmaisua tuntuu vaivaavan kaiken lisäksi jonkin sortin kaunokirjallinen peniskateus. Joka ainoa kuviteltavissa oleva seikkailutrillerin vähemmän kunniakas klisee kun tuntuu löytäneen sijansa tarinasta.

Tarkoitushakuiset hahmokarikatyyrit, paikoin raivostuttavan kömpelö dialogi ja kompastelevat toimintakohtaukset ovat sieltä lievemmästä päästä.

Seksistinen, esineellistäviä stereotyyppejä kierrättävä naiskuva ja maskuliininen ukkouho taas sieltä tökerömmästä.

Trillerigenren kehyksissä onneksi tärkein kuitenkin toimii. Kertomuksen moottorina puksuttava mysteeri on varsin vetävää sorttia. Maukkaasti annostellut yllätyskäänteet ja lukijan palkitseva historiantajuinen loppuratkaisu pelastavat jo paljon.

Ennemmin Erran esikoiseen tarttuu, kuin ottaa turpiinsa suomalaisen poliisityön karua arkea mahdollisimman realistisesti kuvaavalta tusinadekkarilta.

MIIKKA LAIHINEN

Jyrki Erra:

Kaunasin sivut.

Otava 2012, 544 s.