Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Kulttuuri
30.10.2013

Itku lyhyestä ilosta

Romanttisen rakkauselokuvan ei tarvitse olla konvehtirasialta tuoksuva lässytys.

ELOKUVA. Ikuinen poikamies (Romain Duris) löytää elämänsä rakkauden sanavalmiista kaunottaresta (Audrey Tautou). Seuraa hassunhauska sarja samppanjapullon poksahduksia ja tulevaisuusretroilua.

Sitten tapahtuu jotain oikeasti mielenkiintoista. Genrekarsina luhistuu ja surrealismi pukee ylleen kuoleman kaavun. Leikki säilyy, mutta sen rinnalle ujuttautuu kuva kuvalta vahvistuva ahdistus.

Michel Gondryn Päivien kuohu (L'écume des jours, 2013) on täynnä herkästi ärsyttäväksi leimautuvaa visuaalista kikkailua. Temppuileva maailma on kuitenkin ohjaajan kokonaisnäkemyksen palveluksessa.

Estetiikka vaihtelee värikkään eloisasta burtonmaisen tuhkaiseen. Kerronnan voima on sen äkillisyydessä.

Energiajuomaa ahmineen oravan tapaan elokuva säntäilee oksalta toiselle näennäisen päämäärättömästi, mutta silti metodologisesti.

Mollivoittoisen syöpätaistelun metaforassa nuori mies on valmis tunkemaan päänsä korporaatiosilppuriin saadakseen vielä muutaman lisäpäivän rakkaansa kanssa. Työnantajat katsovat kuitenkin suoritusta, eivät sydäntä.

Gondry pallottelee tematiikkaa aseteollisuudesta tunteisiin ja kulutuksesta vapauteen. Välillä Boris Vianin romaaniin pohjautuva teos on pinnallinen, mutta pääosin nokkela ja ajatteleva.

Kaunis satu eksentrisestä rakkaudesta puhuu taajaan rahan vaikutuksesta ihmisiin. Eurojen antimet ovat lyhytikäisiä.

Suomessa puoli tuntia alkuperäistä leikkausta lyhyempi Päivien kuohu halveksuu sartrelaista vapauskäsitystä. Moinen ajattelu edustaa tuhlailevaa ja itsepintaista kulutusjuhlaa ilman järkeä tai loppua.

****

Jouko Luhtala

Päivien kuohu

L'écume des jours (Yhdysvallat, Belgia, 2013)

O: Michel Gondry

N: Romain Duris, Audrey Tautou