Kulttuuri
04.12.2014

Jazz-renessanssin musketööri

Teksti:
Jaakko Mikkola

Jussi Fredriksson on ollut jo vuosia yksi suomalaisen jazzin aktiivisimmista tekijöistä ja tärkeimmistä taustavaikuttajista. Suurelle yleisölle näkyvin osoitus miehen kädenjäljestä on kulttuuripääkaupunkivuodesta lähtien pyörinyt Flame Jazz -konserttisarja, jonka ideoinnista ja toteutuksesta hän on vastannut.

Jazztyöläiseksi itseään tituleeraavan Fredrikssonin panostukset on huomioitu tänä syksynä komeasti. Suomen Muusikkojen liitto palkitsi hänet lokakuussa kansainvälisestä pianistin urastaan. Flame Jazz sai Yleisradion Varjo-Yrjön myöhemmin samassa kuussa.

”Harvoin näistä hommista ulkopuolista tunnustusta saa, joten onhan tämä ollut kannustava syksy. Muusikoiden liiton palkinto tuntuu erityisen hyvältä, koska siinä näkyy oman ammattikunnan arvostus”, Fredriksson myhäilee.

Turkulaislähtöinen mies on yksi tärkeistä tekijöistä sen takana, että suomalainen nykyjazz on tullut 2010-luvulla uudelleen kirkkaampiin valokeiloihin. Festivaalit ja konsertit vetävät uutta yleisöä, konventioita kiinnostavasti haastavia kokoonpanoja syntyy ja osa lajin huippunimistä nauttii cross-over-suosiosta. Monen ammattilaisen mielestä pitkään hämyisillä klubeilla viihtynyt kotimainen jazz käy läpi uutta renessanssiaan.

”Kyllä tässä on selkeää uudistumista havaittavissa, vaikka tekijöiden taso onkin ollut hyvä jo jonkin aikaa. Sikäli tämä niin sanottu renessanssi olisi voinut tapahtua aiemminkin”, Fredriksson pohtii.

”Suurin muutos entiseen on siinä, että me jazzin ammattilaiset ollaan tultu ulospäin suuntautuneemmiksi. Osaamme paketoida oman juttumme paremmin suurelle yleisölle.”

Jazzmuusikon leipä edelleen kapea

Uuden suosion ja palkintojen keskellä on syytä muistaa, että edes muusikko ei elä pelkälle kehulla ja kiitoksella. Jussi Fredriksson totesi Turun Sanomissa viime tammikuussa, että Flame Jazz ei toteudu jatkossa ilman julkista tukea. Helsingissä asuva, mutta itsensä täysin turkulaiseksi tunteva tekijä haluaisi olla jatkossakin tukemassa kotikaupunkinsa jazz-kulttuuria.

”Yritän parhaillaan saada Turun kaupunkia innostumaan vahvemmin tämän taiteenlajin tukemisesta. Pitäisi ymmärtää, että Turku on jopa jonkinlainen suunnannäyttäjä nykyjazzin kentällä. Flame Jazz on löytänyt paljon sellaista yleisöä, joka ei ole aikaisemmin käynyt jazz-konserteissa.”

Jussi Fredriksson muistuttaa, että uudesta suosiosta ja tyylillisestä virkistymisestä huolimatta jazzmuusikon leipä on edelleen tiukassa. Mikään taiteenlaji ei elä ilman tukijärjestelmiä, mutta jazz pitäisi saada nykyistä paremmin niistä osalliseksi. Ongelmana on lisäksi sopivien keikkapaikkojen puute.

”Suomessa ei yksinkertaisesti ole sellaisia jazzklubeja, jotka pystyisivät maksamaan muusikolle palkkaa. Festivaalit pystyy, mutta muilla siihen ei sitten hirveästi olekaan mahdollisuuksia. Voidaan sanoa, että Suomessa ei ole yhtään taloudellisesti vakaalla pohjalla toimivaa jazzklubia.”

We Jazz -lavalle soolona

Yksi ilmentymä jazzin nousukaudesta ja uudesta trendikkyydestä on joulukuussa toista kertaa järjestettävä We Jazz, joka kokoaa nykyjazzia diggaavat Helsinkiin. Flame Jazzista vaikuttunut tapahtuma on noussut lyhyessä ajassa kiinnostavaksi uudeksi konseptiksi. Matti Niveksen suunnittelema ennakkoluuloton jazz-installaatio valtaa pääkaupungin klubit, teatterit ja jopa yksityisasunnot.

Sekä We Jazzin että Flame Jazzin työryhmät ovat etsineet epäortodoksisia ideoita ja ympäristöjä. Turkulaiskonsepti on tullut tutuksi muun muassa risteilyistä. We Jazz vie muusikot tänä vuonna esimerkiksi kahviloihin, kampaamoon ja yksityishenkilön keittiöön. Vanhoilta jazz-piireiltä ei ole kuulunut Jussi Fredrikssonin korviin moitteita siitä, että nuorempi polvi unohtaisi kikkailun kustannuksella itse musiikin.

”Puhutaan kummasta tahansa tapahtumasta, niin musiikki on kuitenkin aina hyvin vahvasti keskiössä. Kuten Matti (Nives) on jossain julkisessa yhteydessä maininnut, niin ensin valitaan bändi, sitten vasta sille sopiva konserttipaikka. Ei jazz ole mielestäni jäänyt koskaan toissijaiseksi.”

Yllättävää kyllä, Jussi Fredriksson nousee itse helsinkiläisfestivaalin lavalle soolona, vaikka hän julkaisi trionsa kanssa kritiikeissä kiitellyn ? -levyn juuri lokakuussa. Toive soolopiano-osuudesta tuli festivaalin johdolta. Kuten aina, kokonaisuus ja jazz ovat hänelle avainasemassa.

”Kun ajattelen myös rooliani tapahtumajärjestäjänä, niin en ole lähtökohtaisesti festivaalityyppinen toimija. Tärkeintä on tehdä pitkin vuotta töitä jazzin parhaaksi.”

Jussi Fredriksson We Jazzissa maanantaina 8.12.