Kulttuuri
26.02.2009

Kantaaottavan taiteen klubi Fluxee

Sisäänkäynti hylätyn konetehtaan kellariin, matala, ummehtunut tila, ihmisiä joita ei Hansa-korttelissa juuri näy, esiintymässä alaston mies, joka kaataa päälleen oliiviöljyä ja maapähkinävoita, ikävystyttävää noisemusiikkia, kiljumista, sylkeä... tätä oli performanssi vielä joitakin vuosia sitten.
Sitten Turkuun perustettiin Fluxee – kokeilevan taiteen klubi. Siellä performanssi esitetään siinä muodossa, että keskivertoturkulainenkin tuntee olonsa turvalliseksi.
"Sitä ennakko-odotusta, että performanssi itsessään vieraannuttaa ihmisiä, haluttiin selkeillä valinnoilla kumota", sanoo Turun taideakatemian Crossing Borders in Performing Arts -linjalta valmistunut Aapo-Kustaa Korkeaoja.
Korkeaoja ja Laura Mannila toimivat Fluxeen kuraattoreina. Fluxee sai alkunsa kuraattorien halusta järjestää Turkuun helposti lähestyttävää kokeilevaa taidetta.
"Fluxee-nimi tulee sanoista fluxus ja suxee", kertoo Mannila.
Fluxus oli 1960-luvulla vaikuttanut, eri taiteenlajeja yhdistelevä suuntaus ja verkosto, joka painotti toiminnassaan yksinkertaisuutta ja uusia oivalluksia. Klubilla suuressa osassa ovatkin performanssit, mutta paljon on myös muita taiteiden rajapintoja hipovia taidemuotoja ja niiden yhdistelmiä.

Monet taiteenalat lähenevät nykyään performanssia. Teatterin puolella yleisön osallistuminen ei enää ole harvinaisuus, perinteinen kuvataidekin hyödyntää näyttelytilaa monipuolisesti ja näyttelyiden ohessa on usein vähintäänkin haastattelunpätkä taiteilijalta tai jotain muuta teoksia avaavaa.
Performanssissa suuressa osassa on usein taiteiljan ja yleisön kontakti. Suuri osa esityksen vaikuttavuudesta liittyy taiteilijan omaan olemukseen.
"Kulttuuri muodustuu performativiiselle pohjalle", huomauttaa Korkeaoja.
Hän näkeekin performanssin tämän ajan taiteena. Performanssitaiteessa on mahdollista avata yhteiskunnan piilossa olevia vaikuttavia rakenteita ja tehdä ne yleisölle näkyviksi.
"Kun instituution vakiintunut muoto rikotaan, voidaan nahdä muodon taakse ja tarve muuttaa asioita", jatkaa Korkeaoja.
Näin performanssi valjastetaan yhteiskunnan näkymättömiltä vaikuttavien syy-seuraus-suhteiden paljastajaksi.
"Vaikkei Suomessa tutkimusten mukaan pitäisi korruptiota olla, niin suuri instituutiouskollisuus ja asioiden kyseenalaistamattomuus tekevät demokratiaan pahan loven", Korkeaoja tähdentää.
Tähän saumaan performanssitaide voisi hänen mukaansa hyvin iskeä. Performanssi kun on omiaan näkemysten avartamiseen juuri dialogimuotoisuutensa ansiosta.

Fluxeessa on mahdollista kokea performanssia ja muita kokeilevia taidemuotoja sopivissa raameissa.
"Ennakoimattomuutta turvallisissa rajoissa, oivaltavaa viihdettä ja älykästä huumoria", valottaa Mannila.
Huumorin kautta voidaan sanoa järkyttäviäkin asioita ääneen. Tässä onkin juuri Fluxeen vahvuus. Kompaktien, sopivasti makeaa ja hapanta yhdistelevien esitysten välillä yleisö siirtyy baarin puolella loiventamaan taide-elämyksen tunneryöppyä. Tunnelma Fluxeessa on omiaan tekemään vastaanottamisen helpoksi.

Fluxee tarkentaa 5-vuotisjuhliensa puitteissa taiteellista linjaustaan. Uusi linjaus – kantaaottavan taiteen ja kokeellisen viihteen klubi, pyrkii nostamaan esiin taiteilijoita ja teoksia, jotka ottavat taiteellaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen,
sekä kehittelevät uudenlaisia viihdyttävän taiteen muotoja.
Seuraavassa Fluxeessa 7.3.2009 on tarjolla mm. Marek Plucienniekin videoteos ja Tuukka Jukolan esitys. Fluxeen konseptiin kuuluu, että taiteilijat toteuttavat esitystään omaehtoisesti – edes järjestäjät eivät voi varmasti tietää, mitä lavalla tulee tapahtumaan.

Teksti: Konsta Weber
Kuva: Aapo-Kustaa Korkeaoja

Turun ylioppilaslehti 4/2009 (27.2.)