Kulttuuri
14.03.2013

Katso ihmistä

  • Parikymppinen Mira etsii rakkautta itähelsinkiläisestä lähiömaastosta Virpi Suutarin elokuvassa Hilton! Täällä ollaan elämä.

Hilton! kuvaa ulosottokirjeiden ja kaljapurkkien täyttämää arkea ilman turhaa shokkihakuisuutta.

ELOKUVA. Dokumenttielokuva on parhaimmillaan silloin, kun se ei sotkeudu lankoihinsa vaan esittää vakain vedoin yhden palan inhimillistä todellisuutta. Virpi Suutarin itähelsinkiläiseen vuokrataloon sijoittuva Hilton! pääsee lähelle ideaalia ja onnistuu suuntaamaan katseen politisoituneen syrjäytymispuheen tuolle puolelle: ihmiseen.

Elokuvassa seurataan ironisesti Hiltoniksi ristityn lähiötalon asukkien Miran, Jannen, Tonin, Peten ja Maken elämää: kamppailua niin toimeentulo- kuin itsetunto-ongelmienkin kanssa. Viisikon elämäntarinat muistuttavat toisiaan mutta kutoutuvat jokainen omakseen. Taustalla on toiseen sukupolveen jatkuvia päihdeongelmia, huostaanottoja ja yhteiskuntaa kohtaan tunnettua vierautta. Sana syrjäytyminen kalskahtaa silti oudolta: jokainen on oman elämänsä päähenkilö, ja vain luottoihmiset voivat pelastaa hakkaamasta päätä seinään.

Hilton! ei ole mikään kevyt tunnelmapala mutta ei erityisen raskaskaan katselukokemus. Ekonominen 75-minuttinen osaa tiivistää olennaisen ja kuljettaa draamaa puhumattomuudesta dialogiin. Mallikkaasti leikattu, aidon välittävä elokuva ohjaa katseen todellisuuteen pompöösien juhlapuheiden takana. Suutari ei liputa tiettyjen ratkaisumallien puolesta, mutta viinan ja väkivallan jälkiä hän kuvaa silottelematta.

****

Lauri Hannus

HILTON! Täällä ollaan elämä (Suomi, 2013)

O: Virpi Suutari