Kulttuuri
11.12.2009

Kaupungin hiljainen ääniraita

  • Ruotsalainen äänitaiteilija Richard Widerberg kuuntelee.

Miltä Turku kuulostaa? Kumpi puoli jokea kuulostaa paremmalta? Åbo – Turku sound dialogue -äänitaideprojekti herätteli ihmisiä kuuntelemaan omaa kotikaupunkiaan uusin korvin.

"Kuka haluaa soittaa tätä puolta jokea?", ruotsalainen äänitaiteilija Richard Widerberg kysyy ja pitää kädessään peliohjainta Titanik Galleryn isoimmassa huoneessa.

"Ainoa sääntö on, että nyt saavat osallistua vain ne, jotka asuvat tällä puolella Aurajokea".

Kolme innokasta näyttelyvierasta tarttuu ohjaimiin, jotka muistuttavat tavallisia konsoliohjaimia. Niiden avulla ohjataan pelihahmojen sijaan Widerbergin äänitaideprojektin nauhoituksia. Performanssin osallistujat soittavat kukin ääniä, joita Åbo – Turku sound dialogue -projektin osallistujat ovat taltioineet omalta puoleltaan jokea.

Pian Titanik Galleryn tila täyttyykin sekalaisista äänistä (kuulen ainakin Tuomiokirkon kellonkumahduksia, Aurajoen liplatusta, kotiaskareiden tohinaa), joita osallistujat muuntelevat ohjaimillaan.

Joen länsipuolen ääniesityksen loputtua on toisen puolen vuoro. He työstävät vuorostaan omalta puoleltaan taltioitua nauhoituksia. Lopuksi äänestetään leikkimielisesti siitä, kumpi puoli Turusta soikaan paremmin.

Lopputulos muistuttaa molemmilla kerroilla sekavaa luupattujen äänten yhteentörmäystä. Performanssista ei muodostu miellyttävää musiikkia, mutta se ei ole tarkoituskaan. Åbo – Turku sound dialogue pyrki kartoittamaan ihmisten kautta heidän kotikaupunkinsa äänimaisemaa ja saamaan heidät kuulemaan sen uusin korvin.

"Halusin saada yleisön mukaan, enkä vain soittaa heille", Widerberg kertoo performanssin jälkeen.

"Koko tämä projekti on ollut äänten nauhoittamista ja niillä pelaamista. Kun ihmiset yleensä kuulevat äänitaideperformansseja, he ajattelevat niiden olevan vain meluista roskaa. Mutta jos heille antaa jotain millä he voivat itse osallistua, niin sitten heitä onkin jo vaikeaa saada irti performanssista!"

Kuulemani esityksen ääniarsenaali tuli turkulaisilta osallistujilta, joita Widerberg pyysi nauhoittamaan oman puolensa ääniä ja hiljaisuuksia. Oman kaupungin kiertäminen mielenkiintoisia ääniä kuunnellen tuo esiin uuden ulottuvuuden totutusta ympäristöstä: kaupungin äänimaisemaan ja omaan elonpiiriin kuuluvat tietyt tutut äänet, joita ei normaalisti rekisteröi.

"Olisin tietysti voinut hoitaa äänitykset itse, mutta se ei ole olisi ollut niin kiinnostavaa", Widerberg kertoo.

"Halusin aktivoida ihmisiä ja saada heidät keskustelemaan kuulemastaan. He puhuvat vieläkin nauhoituksistaan ja siitä mitä he vielä haluaisivat taltioida. Parasta koko projektissa oli se, miten vakavasti he ottivat nauhoittamisen: olin pyytänyt vain muutamaa mielenkiintoista kohtaa, mutta jotkut viettivät kokonaisia päiviä kaupunkia dokumentoiden. Tunsin todella tulevani lähemmäs näitä ihmisiä nauhoitusten kautta."

Osallistujien kenttänauhoitukset vaihtelivat keittiön äänistä kauppakeskusten akustiikkaan. Eräs taltioi jopa saunareissunsa äänet. Kaikenlaisten kaupungin äänten lisäksi Widerberg pyysi osallistujia nauhoittamaan yhtä hiljaista paikkaa.

"Jokainen kertoi tätä yritettyään, että se paikka jota oli luultu hiljaiseksi ei ollutkaan sitä", Widerberg valaisee.

"Tiesin tämän jo ennakolta: jos olet kaupungissa on hyvin harvoin täysin hiljaista – jotain ääniä on aina ympärillä."

Äänitaide on laajemminkin pyrkinyt muun muassa kiinnittämään huomioita näihin huomaamattomiin ääniin. Se mikä ei ole perinteisesti miellettyä musiikkia, ei tarkoita etteikö se merkitsisi mitään. Ehkäpä pahamaineisin äänitaiteen esimerkki – John Cagen 4'33" – näyttää miten musiikin tauottua 4 minuutiksi ja 33 sekunniksi maailma täyttyy pienistä äänistä.

Widerberg harmittelee, että hän joutuu lähtemään Turusta juuri kun hän tuntui saavan jotain alkuun. Titanik Galleryn tiloihin jää kuitenkin muistoksi installaatio, jossa soivat satunnaisessa järjestyksessä osallistujien taltioinnit vastakkaisilla seinillä olevista kaiuttimista. Widerberg toivoo palaavansa jatkamaan projektiaan, kenties uusien osallistujien kanssa.

"Haluan avata kuuntelemisen maailmaa ja tuntuu, että saan ihmisiä kiinnostumaan heidän jokapäiväisestä äänimaailmastaan ja hiljaisuuksistaan sitä paremmin mitä enemmän he pääsevät itse osallistumaan siihen."

Teksti: Petri Rautiainen

Kuva: Kai Jokela