Kulttuuri
28.01.2019

Kaupunki kansien välissä – Miltä Turku näyttää kirjailijoiden kuvaamana?

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Esko Keski-Oja
  • Myös turkulaisten opiskelijoiden kokemusmaailmaa on päätynyt kaunokirjallisiin tulkintoihin. Lue jutun lomasta sitaatteja opiskelijoita käsittelevistä kirjoista.

Varesta, Varissuota ja Waltaria. Turku on tallentunut lukuisia kertoja romaaneihin ja muihin kaunokirjallisiin teksteihin. Niissä kaupunkia on tarkasteltu monista suunnista, useina eri aikoina ja vaihtelevien henkilöiden kokemana.

Jokaiselle kirjailijalle Turku on näyttäytynyt hieman erilaisena kaupunkina. Tekstien Turku on väistämättä subjektiivinen, kirjoittajan itse luoma uniikki versio todellisesta kaupungista.

Yksi näistä versioista on Mika Waltarin. Kun Waltarin historiallisen suurromaanin päähahmo Mikael Karvajalka, ”turkulainen Sinuhe”, muistelee lapsuusmaisemiaan 1500-luvun alun Turussa, hän romantisoi: ”Vieno tuuli ajaa valkoista poutapilveä yli sinitaivaan, valkorunkoiset koivut vihreän joen rannassa ovat puhjenneet lehtimään ja tuomiokirkon mahtavan katonharjan ympärillä huutelevat mustat naakat.”

Historiaa läheltä ja kaukaa

Mikael Karvajalan (1948) tavoin useiden teosten miljöö on mennyt Turku – linnan ja dominikaaniluostarin elinpiiri, Hansa-aikainen kauppapaikka tai 1800-luvun seurapiirien näyttämö. Esimerkiksi Kaari Utrion ja Mike Pohjolan historiallisissa romaaneissa herätetään fiktiivisesti eloon satojen vuosien takainen kaupunki.

Myös tätä lähemmäs ajoittuvaa paikallishistoriaa voi kokea tekstien välityksellä. Romaanissaan Rakas (2002) Tuula-Liina Varis kuvailee erästä edesmennyttä joukkoliikenteen muotoa: ”Muistan hyvin ne hauskat keltaiset raitiovaunut, tuoksut niissä, niiden äänet, vinkaisut ja kirkaisut, narusta vedettävän kellon kilinän, kolinan vaihteissa. Ne olivat pieniä raitiovaunuja, eikä Turussa sanottu spora vaan raitsikka."

Katukuvasta ovat kadonneet myös turkulaiset anniskeluravintolat Parkinhovi ja Hasse’s Pub, joihin pääsee astumaan sisälle M.A. Nummisen autofiktiivisessä romaanissa Baarien mies (1986). Legendaariseen Hämeenporttiin lukijansa ovat puolestaan vieneet ainakin Reijo Mäki, Tuula Levo sekä Jarkko Laine.

Tarinoita lähiöistä

Viime vuonna ilmestynyt Noora Vallinkosken Perno Mega City (2018) oli varsin poikkeuksellinen kirjatapaus, sillä poliisi aloitti syksyllä teosta koskevan esitutkinnan. Sen aiheena on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Poliisi oli saanut yhteydenottoja useilta henkilöiltä, jotka epäilivät, että Vallinkosken lama-ajan Pernoon sijoittuvassa fiktiivisessä lähiöromaanissa kerrottaisiin juuri heidän tai heidän läheistensä todellisesta elämästä.

Turkulaislähiöiden betoniseinien sisään on useissa teoksissaan kurkistanut myös Riku Korhonen, jonka esikoisromaani Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) on episodimaisten Turkuun sijoittuvien tarinoiden kokoelma.

Vallinkosken ja Korhosen teoksissa näennäisesti saman katon alla kasvavien asukkaiden elämät vievät aivan eri suuntiin. Heidän tarinansa ovat pääosin traagisia, mutta samalla rosoisen kauniita ja lumoavan nostalgisia. Siis jollain tavalla samanlaisia kuin lähiötaivaan alla kohoavat harmaat elementtikerrostalot.

Eräässä Kahden ja yhden yön tarinoiden luvussa mainitaan kaksi turkulaista rakennusta yli muiden: Turun tuomiokirkko ja oma lapsuudenkoti, ”eteläisessä lähiössä sijaitseva kerrostalo”. Lähiön lapselle ne ovat yhtä pyhiä.

Kovaksikeitettyjä turkulaisia

Turkulaisista fiktiivisistä rikosetsivistä tunnetuin on Reijo Mäen luoma Jussi Vares, joka on selvittänyt rikoksia ja juopotellut muun muassa olutravintola Uudessa Apteekissa jo 29:ssä romaanissa ja yhdeksässä elokuvassa.

Vares-sarjan lisäksi Turkuun on sijoitettu useita muitakin dekkareita. Saksalaisen Jan Costin Wagnerin rikosromaanien päähenkilö on turkulainen poliisi Kimmo Joentaa. Juri Nummelinin tuoreessa Yksityisetsivässä (2018) esiintyy puolestaan vastenmielinen, jatkuvasta närästyksestä kärsivä rasistinen turkulaisetsivä Jorma Kulma.

Turun Sanomien pitkäaikaisena elokuvakriitikkona tunnetun Tapani Maskulan Houkutuslintu (2010) sekä sen jatko-osat ovat Turkuun sijoittuvia historiallisia rikosjännäreitä, jotka perustuvat Maskulan kirjoittamiin radiokuunnelmiin.

Jännittävä kuriositeetti on ruotsalaiskirjailija Olov Svedelidin Malja kuolemalle (1975), jossa rikosta selvittävä tukholmalaistoimittaja Ralf Krook matkustaa S/S Borella Turkuun. Kriittisesti kaupunkia havainnoiva toimittaja Krook ihastelee miten ”venäläistyyppisten puutalojen” tilalle Turkuun on noussut nykyaikaisia kerrostaloja.

Tämä kun oli merkki siitä, että ”tuo vanhanaikainen kaupunki on ruvennut luomaan nahkaansa”.

Turkulainen! Lue ainakin nämä:

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan (2016)

Vuoden 2016 Finlandia-ehdokas oli palkintoraadin mukaan ”osuva aikalaisromaani rakastamisen vaikeudesta ja miehen alttiudesta pahaan”. Lisäksi se on Riku Korhoselle ominaisesti pullollaan tuttuja turkulaisia kadunpätkiä ja kortteleita Kuuvuorelta Uittamolle.

Iida Rauma: Katoamisten kirja (2011)

Iida Rauman esikoisromaanissa kadotaan esimerkiksi väkivaltaan, lääkkeisiin, ihmissuhteisiin, luokitteluihin ja laitoksiin. Ihminen voi kadota joko itseltään, läheisiltään tai sitten koko maailmalta. Jossain tapahtumien taustalla on harmaa ja sateinen Turun syksy.

Hapuli, Åkerman, Päivölä (toim.): Turku – kirjailijan kaupunki (2008)

Tyylikäs ja kattava kokoelma Turkua kuvaavasta kirjallisuudesta. Yhteensä 180 kirjailijan teoksista kerätyt otteet on lajiteltu temaattisesti muun muassa joki-, satamaja ravintolakuvauksiin. Ota mukaan vaikka puistonpenkille ja ihastele ympäristöäsi.

Lue lisää:

Kertojien kaupunki

Budapest on tullut tunnetuksi kirjallisuuden kaupunkina. Nykyisin kirjakaupat katoavat turistiliikkeiden tieltä. Kaikki perinteet eivät kuitenkaan ole kuolleet: unkarilaisessa nykykirjallisuudessa käsitellään menneisyyden traumoja vilkkaammin kuin missään muualla Euroopassa. (09/2014)

Kolumni: Liian hulluna kirjoihin

Olisi helppo kuvitella himohamstraaminen vain nykypäivän ilmiöksi. Pakonomaisella keräilyllä on kuitenkin yllättävän pitkä – ja synkkä historia. (09/2018)

"Teksti on parhaimmillaan älykkäämpää kuin kirjoittajansa" – kirjailija Iida Rauma ja graafikko Tomi Tuominen puhuvat luovuudesta

Työelämässä kaivataan yhä enemmän luovaa ajattelua. Luovan kirjoittamisen opettaja, graafikko ja kirjailija kertovat, mitä luovuus on ja mistä sen voi löytää. (04/2017)