Kulttuuri
24.02.2014

Kepeää lempipsykologiaa

Teksti:
Noora Lehtimäki

Viihteellinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on chick lit -genreä kovimmillaan, eikä se kalpene Bridget Jonesin päiväkirjan kaltaisten lajin kulttiteosten rinnalla. Suunnanmuutoksesta Riikka Pulkkisen kirjallisessa tyylissä tuskin kuitenkaan on kyse, sillä Iiris Lempivaara on aikaisemmin seikkaillut Kauneus & Terveys -lehden jatkokertomuksena.

Iiris on kolmenkympin kynnyksellä oleva koulupsykologi. Hänen pitkä parisuhteensa päättyy, kun poikaystävä eräänä päivänä ilmoittaa, ettei ole koskaan rakastanutkaan Iiristä. Tästä käynnistyy tunteiden ja ihmissotkujen sekamelska, jossa paras ystävä ja oma siskokin jäävät välillä paitsioon Iiriksen miehenmetsästyksen epätoivossa.

Taidokas kerronta rakentuu Iiriksen äänelle, joka lukijoista tietoisena kertoo tarinaansa. Metafiktiivisyys korostuu Iiriksen pohtiessa, mitä lukijalle kertoisi, ja mitä lukija odottaa kuulevansa. Ratkaisu rakentaa mielenkiintoista kerroksellisuutta tarinaan. Pulkkisen kieli tavoittaa paljon vivahteita, eikä kaikki ole kevyen viihteen keikuttelua. Ajoittain Iiriksen päättömiä kohelluksia tuntuu sävyttävän ironian iva, toisaalta suklaa- ja kenkäterapioita voi lukea ääneen nauraen.

Pulkkisen uutuus poikkeaa genrestään myös siinä, etteivät kaikki psykologiset vatvomiset kohdistu vain sankarittareen. Koulupsykologina Iiris päättää myös auttaa teini-ikäistä Emmaa – ja siinä samassa kaikkia naisia. "Minä halusin opettaa sekä Josefiinalle että oppilailleni, Emmalle ja sadoille muille tytöille tällä sen, mitä Marja-Liisa julistaa ja mistä minäkin olen saanut hauraan käsityksen: ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnen ehdoksi."

Kaiken kaikkiaan Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on viihdyttävää ja hauskaa luettavaa. Sujuva teksti tanssittaa läpi tarinan, ja viihteellisyysarvo on kohdillaan.

Noora Lehtimäki

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava, 2014. 174 s.