Kulttuuri
30.10.2013

Kiinalainen eläinkaruselli

KIRJA. Kesti vuoden päivät saada viime vuoden Nobel-voittajan Mo Yanin (tarkoittaa "Älä puhu") tuotantoa suomeksi. Odottaminen kannatti, sillä tiiliskivimäinen Seitsemän elämääni on huikea ja monipolvinen kertomus yhden kylän ihmisten kohtaloista Kiinan värikylläisessä lähihistoriassa.

Ximen Nao on rikas tilanomistaja, joka kokee karun kohtalon, kun viljelysmaat jaetaan uudelleen Maon käynnistämän reformin myötä. Valitettuaan Manalan herralle kokemastaan vääryydestä hän pääsee takaisin maan pinnalle kohtaamaan murhamiehensä – aasin hahmossa.

Alkaa lähes karnevalistinen matka 1950-luvun epävarmoilta vuosilta aina uudelle vuosituhannelle saakka. Kerta toisensa jälkeen Ximen Nao syntyy vanhaan milloin sonnina, milloin koirana vain seuratakseen sivusta kotikylänsä ihmisten heittelehtimistä yhteiskunnallisten muutoksien myllyssä.

Kirjan toinen kertoja on Lan Jiefang, Ximen Naon ottopojan poika. Aika ajoin kirjan sivuilla vilahtaa myös Mo Yan: huomionkipeä kirjailija, jonka sanomisia ei keskushenkilöiden mukaan tule missään nimessä uskoa.

Meno lähenee groteskia karusellia, jossa eläinhahmo vaihtuu joka kierroksella. Mitä syvemmälle sosialismin syövereihin liu'utaan, sitä hurjemmaksi elämä Ximenin kylässä menee. Ensin yritetään toteuttaa vallankumousta esittämällä oopperoita, sitten pyritään Kiinan ykkössikalaksi ostamalla 1057 porsasta.

Seuraavaksi tekeillä onkin jo siankasvatusooppera: "Sikatilalla luokkataistelu ei ollut yksinomaan ihmisten asia, vaan siatkin osallistuivat siihen, ja juuri sikojen keskinäinen luokkataistelu muodosti oopperan keskeisen jännitteen niin että ihmisille jäi pelkkiä sivurooleja".

Huumori on mustaa ja absurdia. Se syntyy eläinten ja ihmisten maailmojen välisistä konflikteista sekä – satiirille tyypillisesti – yhteiskunnallisen järjestelmän mielettömyydestä.

Riina Vuokon tekemä suomennos on huolellinen ja tarkka. Hämmennystä aiheuttavat vain muutamat huolimattomuusvirheet nimien kohdalla: kerran Jinglong onkin Jiefang. Yli 700-sivuiseksi romaaniksi kauneusvirheitä on kuitenkin hämmästyttävän vähän. Kaiken kaikkiaan kieli on miellyttävää ja vaivatonta.

Seitsemän elämääni osoittaa hyvin, kuinka vallanpitäjät muokkaavat historiallista oikeustajua. Ximen Nao sinkoutuu takaisin maan päälle kuusi kertaa saadakseen hyvitystä epäoikeudenmukaiseen kohtaloonsa. Riittävätkö kaikki nämä uudelleen eletyt elämät lievittämään katkeruutta, vai onko historiaa edes mahdollista hyvittää?

Teksti: Marissa Mehr

Mo Yan: Seitsemän elämääni

Otava 2013

Alkup. Shengsi pilao, 2006. Suom. Riina Vuokko. 730 s.