Kulttuuri
22.01.2010

Kinokulttuuria kaltevalla pinnalla

Turun vaihtoehtoinen elokuvakulttuuri siirtyi uudelle vuosikymmenelle vain yhden salin varassa. Nyt tulevan kulttuurikaupungin kinokulttuurille etsitään kuumeisesti kotia.

Ensin meni Thalia. Silloin katosi iso pala vaihtoehtoisesta elokuvatarjonnasta. Samalla Turun elokuvakerho menetti sarjansa. Sitten vuorossa oli Julia, jossa toimivat Vinokinon ja Suomalaisen elokuvan festivaalien lisäksi Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA).

Jäljelle on jäänyt kaupallinen Kinopalatsi sekä ML Media Liv -nimellä kulkeva vanha Domino, jossa Kinokopla on järjestänyt näytöksensä.

Kinopalatsin salien hintavuus, sen omat intressit sekä käytettävissä oleva laitteisto rajaavat osan elokuvakerhoista sekä niiden tarjonnasta ulos.

Vanha Domino ei sekään ole vailla ongelmia. Tästä kinokoplalaiset kirjoittivat viime vuoden lopulla WiderScreen-lehdessä seuraavasti:

"ML Media Livin tekniikan ja henkilökunnan iäkkyys luovat kuitenkin jokaisen sarjan kohdalla uhkakuvia Kinokoplankin näytösten jatkumiselle".

Tällä hetkellä varmuutta Kinokoplan tai KAVA:n sarjoista ei ole. Turun Elokuvakerho panostaa pienimuotoisiin yksityistapahtumiin, kokonaiselle sarjalle ei ole esityspaikkaa.

Ei huonoa, etteikö hyvääkin. Elokuvasalien kato on ajanut neuvokkaat elokuva-aktiivit soveltaviin ratkaisuihin. Kun ei ole ollut paikkoja mihin kutsua ihmisiä elokuvaa katsomaan, on elokuvaa viety rohkeasti heidän luokseen.

Eli ravintoloihin ja luentosaleihin. Turun Elokuvakerho on järjestänyt esityksiä Kirjakahvilan tiloissa, Kinokopla ja palkittu kulttuuriyhdistys Zondag ovat tuoneet vaihtoehtoista elokuvaa baareihin ja klubeille.

Nämä poikkitaiteelliset, usein maksuttomat tapahtumat ovat järjestäjien mukaan madaltaneet osallistumiskynnystä. Zondagin Kimmo Välimäki liputtaa riippumattoman tarjonnan puolesta "monopolin aikoina". Parannettavaa kuitenkin löytyisi:

"Huonoa on ollut yhteistyön puute elokuvatoimijoiden välillä", Välimäki kertoo.

"Syksyllä eräänäkin iltana Turussa oli samanaikaisesti kolme elokuvaklubia. Tämä ei varmasti ole eduksi kenellekään. Pienellä koordinaatiolla voitaisiin synnyttää kaupunkiin aitoa elokuvakulttuuria, mikä toki vaatii rinnalleen teatterielokuvia jo ensi-iltakierroksella."

Mutta korvaako baarikatselu elokuvasalien maagisen katsomiskokemuksen? KAVA:n Juri Nummelin on skeptinen.

"Elokuvasalia ei mikään voita. Mutta sellainen elokuvakerhoihin liittynyt hiljentyvä katsominen on muutenkin katoamassa. Ensimmäiset elokuvathan katsottiin hälinässä ja missä tahansa ympäristössä. Sitten keksittiin, että pitää olla hiljaa ja keskittyä taiteeseen – nyt on palattu 1900-luvun alkuun."

"On mielestäni hienoa, että elokuvien esittämisestä ei ole epätoivossa luovuttu, vaan tämä tragedia on tavallaan rikastuttanut elokuvatarjontaa", Turun elokuvakerhon puheenjohtaja Petri Erkkilä näkee.

"Toisaalta taas en koe, että elokuvaelämys olisi aivan yhtä vaikuttava kahvilan tai baarin kaltaisessa ympäristössä."

Julkista kritiikkiä aiheesta on kuulunut jo vuosia. Turun apulaiskaupunginjohtajan avustajan Juha Rantasaaren (kok) mukaan ongelma on ollut kauan tiedossa ja ratkaisuvaihtoehdot kartoituksessa. Viime vuoden lopulla kulttuurilautakunta teki ehdotuksen työryhmän perustamisesta, jonka tarkoituksena olisi reagoida juuri "vaihtoehtoisen elokuvataiteen esittämisen vaarantumiseen" etsimällä tilalaitoksen kanssa sopivia esitystiloja. Keskusteluissa on palloteltu VR:n entistä konepajaa, mutta mitään valmista ei olla saatu aikaan.

"Kaupungilla olisi käytettävissä paljon tiloja. Pitäisi olla joustava ja löytää uusia toimintatapoja", Rantasaari puntaroi.

Teksti: Petri Rautiainen

Kuva: Marja Saleva