Kulttuuri
10.09.2009

Kirjat: Absurdi novellikokelma

  • Taneli Viljanen: Kaksiosainen mies Gummerus, 2009

"Yläkerran naapurini on hullu. Hän joka asuu kuudennessa kerroksessa, eläkeläinen, hän joka käyttää aina samaa ruudullista lippalakkia ja jonka kasvonpiirteet ovat kulmikkaat kuin talo jossa asumme; hän on hullu."

Taneli Viljasen esikoisteos koostuu seitsemästä eriskummallisesta novellista. Eräs niistä alkaa, kun kertoja löytää kotinsa pöydältä ystävänsä amputoidun käden. Toisissa kuljetaan ruumiinaukkojen kautta huoneisiin, isketään haarukalla silmiin ja saadaan fasisteilta kirje. Tapahtumat tuntuvat seuraavan toisiaan sattumanvaraisesti, ja sattumanvaraiselta vaikuttaa koko Viljasen kirjallinen unimaailma. Mitä tahansa tuntuu voivan tapahtua, ja tässä onkin kertomusten suurin ongelma: outous ja yllätykset menettävät toiston mukana suuren osan merkityksestään. Pienet liennytykset realismin suuntaan olisivat luultavasti vain vahvistaneet tarinoiden vinksahtanutta tunnelmaa. Nyt tekstejä sitoo toisiinsa useimmiten vain hämärä symboliikka.

Parhaat oivallukset novelleissa tulevat yleensä vaivihkaa, sivulauseissa, joita kirjailija selvästi rakastaa käyttää. Kielikuvat liikkuvat usein typeryyden rajoilla – ja ovat juuri siksi jollain tapaa hyvinkin onnistuneita. Potilaat klenkkaavat kuin simapullot, verisuonet muistuttavat termiittejä ja yhteisymmärrys on niin hämmästyttävää "ettei sitä tule mieleenkään hämmästellä."

Muutamassa kertomuksessa itse kirjoittaminen astuu pääosaan ja useat eri tekstit lomittuvat toisiinsa. "Raitiovaunut"-novellissa yhdistyvät kahden henkilöhahmon samanaikaiset näkökulmat, mutta elokuvamainen rakenneratkaisu tuhlataan liialla osoittelevuudella. Lukija ehtii kertojan edelle vaikka novellin päätös täysin päätön onkin.

Heikkouksistaan huolimatta Viljasen tarinakokoelmaa voi kiittää ainakin omaperäisyydestä. Kotimaasta vertailukohtia ei mieleen tule. Daniil Harmsin absurdeihin juonikiemuroihin tykästyneet lukijat kuitenkin löytänevät Kaksiosaisesta miehestä paljon tuttua.

Erityiskiitos lausuttakoon kansien suunnittelijoille. Kirja ei epätavallisen, matkaesitemäisen muotonsa takia oikein istu hyllyyn, mutta onpahan oivallinen vastine teoksen sisällölle.

Teksti: Pirkka Valkama