Kulttuuri
09.12.2010

Kirjat: Diktatuurissa elämisen sietämätön vaikeus

Kun Herta Müller julistettiin Nobel-voittajaksi 2009, Suomessa kysyttiin kuka Müller. Romanialais-saksalaisen kirjailijan tuotantoa on sen jälkeen alettu ahkerasti suomentaa ja uudelleen julkaista. Müller kuului Romanian saksankieliseen vähemmistöön. Hän käsittelee teoksissaan sorrettujen ihmisten elämää Ceausescun diktatuurissa ja kertoo tarinoita, jotka ovat olleet vaiettuja.

Tänään en halunnut tavata itseäni -romaani kertoo nuoresta naisesta, joka on taas kerran tullut kutsutuksi salaisen poliisin kuulusteluihin. Hän kantaa mukanaan pientä pyyhettä ja hammasharjaa, sillä koskaan ei voi ennalta tietää, kuinka pitkään kuulustelu kestää. Nainen istuu raitiovaunussa matkalla kuulusteluun ja havainnoi muita matkustajia ja kaupungin vilinää.

Samalla hän matkustaa ajatuksissaan läpi elämänsä. Naisen ajatusten kautta Müller kuvaa sekä hänen elämäänsä että diktatuurin ajan ilmapiiriä, jonka puristusote vääristää ihmissuhteet.

Aikatauluton raitiovaunu on yhtä epäluotettava kuin ympäröivä maailmakin. Müller kuvaa, mitä on elää yhteiskunnassa, jossa kaikki on arvaamatonta. Viranomaisiin ei voi luottaa, niin kuin ei naapureihinkaan. Rakkaimpiin ja läheisiin on pakko luottaa, mutta aina sekään ei pääty hyvin.

Päähenkilö taistelee kuulusteluihin kutsutuksi ja hulluksi tulemista vastaan.

Päähenkilön muistot avautuvat kerros kerrokselta. Hänen ajatuksissaan ja muistoissaan kulkeva kerronta on vaikeaselkoista, mutta välittää tunnelman totalitaarisen valtion ilmapiiristä.

Elämänkohtalot ja syyt niihin eivät ole ymmärrettäviä lukijalle, mutta eivät ne ole diktatuurissa eläville ihmisillekään.

Vihollinen ei ole pelkästään kasvoton valtio. Koska ideologialle on oltava mieliksi, ihmisten suhtautuminen toisiinsa on vihamielistä ja röyhkeää. Henkilöhahmojen repliikit ovat täynnä törkyä. Sitä vastoin Müllerin käyttämä kieli, joka uppoaa päähenkilön ajatuksiin, on karun kaunista ja runollista.

Ajatusten mukana poukkoilevaa kirjoitusta on toisinaan vaikea seurata. Kevyttä ja vaivatonta luettavaa Müller ei nytkään ole luonut, mutta kevyt ei ole asiakaan. Tänään en halunnut tavata itseäni on karu mutta kaunis, brutaali mutta koskettava teos. On helppo ymmärtää, miksi Müller palkittiin Nobelilla. On vaiettuja asioita, joita meidän tulisi tietää, mutta kauheudessakin voi asua kauneus.

KATI SAONEGIN

Herta Müller:

Tänään en halunnut tavata itseäni

Suom. Tarja Roinila

Tammi 2010