Kulttuuri
30.11.2009

Kirjat: Evoluutiofaktoja, asenteella

  • Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys. Evoluution todisteet. suom. Kimmo Pietiläinen Terra Cognita, 2009 435 s.

"Muualla maailmassa ei ole makeja eikä Madagaskarilla ole apinoita. Miten ihmeessä 40 prosenttia väestöstä käsittävät historiankieltäjät kuvittelevat tämän levinneisyyden syntyneen? Marssivatko kaikki kolmekymmentäseitsemän makilajia ja rapiat joukkona Nooan arkin laskuportaita ja painuivat suorinta tietä Madagaskarille jättämättä ainuttakaan yksilöä matkan varrelle koko Afrikkaan?"

Meemiteorian isän ja tunnetun ateismin esitaistelijan Richard Dawkinsin tuorein teos on suora evoluution puolustuspuhe. Se on valtava joukko todistusaineistoa siitä, miten luonto kykenee muodostamaan uusia elämänmuotoja sopeutumalla muutoksiin, ja miten siksi mitään ohjaavaa älyä ei lopulta tarvita. Ensisijaisesti kyseessä on kuitenkin hyökkäys kreationismia vastaan, niin tieteellisillä aseilla kuin mahdollista.

Aihevalikoima on todella laaja, solukokeista mannerlaattoihin ja saarten erityispiirteisiin. Käytetyt esimerkit ovat todella hienoja, varsinkin kun pysytään eksoottisemmissa kasveissa ja eläimissä. Runsas, näyttävä kuvitus tukee niitä erinomaisesti. Ja monesta kohdasta voisi suoraan lukea ääneen ihania katkelmia luonnon ihmeistä.

Kirja on silti varsin vieraannuttava, kahdestakin syystä. Ensinnäkin, Dawkins on huono kirjoittaja. Hän ei kirjoita tietokirjoja, vaan pikemminkin luennoi paperilla, harhaillen ja heittäen sekaan muka-hauskoja anekdootteja ja sarkastista vastustajiensa pilkkaamista. Hänen loistava kykynsä selittää terminsä ja käsitteensä aina erittäin kansantajuisesti ei korvaa ilmaisun jatkuvia heikkouksia.

Toiseksi, Maailman hienoin esitys on alaotsikkonsa mukaisesti todistuspuheenvuoro. Siinä haaskataan täysin tarpeettomasti tilaa kreationististen argumenttien kumoamiseen ja halveksuntaan, sen sijaan että tehtäisi selkeää yleisesitystä puoltavista argumenteista. Dawkins on toki oman keskusteluympäristönsä vanki, mutta se ei oikeuta uhraamaan luettavuutta propagandalle. Kreationistien vertaaminen mm. holokaustin kiistäjiin heti alussa ei tee tieteellisestä argumentista uskottavampaa.

On hyvin vaikeaa uskoa että tällä kirjalla saataisi ketään muuttamaan mielipidettään. Loukkaaminen, varsinkaan näin suora, on hyvin harvoin hyvä tapa aloittaa käännytystyötä. Evoluutioon uskoville se on toisaalta varmasti vahvistavaa luettavaa, halusi sitten nauraa "tyhmille kreationisteille" tai vain kuulla luonnon monimuotoisuudesta lisää.

Parhaimmillaan Maailman hienoin esitys on silloin, kun se keskittyy puhtaasti oleelliseen, eli esittelemään varsinaista aihettaan. Kiitos kattavan hakemistonsa, siitä on mahdollista onneksi nauttia myös sellaisenaankin, ja antaa hyönteispölytteisten kasvien tai jo kadonneiden eläinlajien ihmeellisyyden lumota ilman niitä reunustavien palopuheiden kuormaa. Pohjimmiltaan kyseessä on silti todella voimakkaasti ideologinen kirja, vaikkakin erittäin kattavalla faktamateriaalilla ja tieteellisesti vahvalla argumentaatiolla perusteltu sellainen.

Teksti: J. Tuomas Harviainen