Kulttuuri
09.10.2009

Kirjat: Hylkään todellisuutenne ja korvaan sen omallani

  • Hakim Bey: TAZ – Tilapäinen autonominen alue, ontologinen anarkismi ja poeettinen terrorismi Savukeidas, 2009 191 s.

"Älä osoita mieltäsi – vandalisoi. Älä marssi – vahingoita. Kun sinulle syötetään rumuutta, huonoa muotoilua & typeriä jätöksiä, ala luddiitiksi, heitä koneistoa kengälläsi, vastaa samalla mitalla. Hajota vallan symbolit pelkän sydämen sulojenkaipuun nimissä."

Nimellä Hakim Bey radikaalimpia ajatuksiaan kirjoittava Peter Lamborn Wilson on historioitsija ja marxilainen "ontologinen anarkisti". Hänen haastava pääteoksensa, TAZ, on nyt saanut ansaitusti suomennoksensa. Se on tehty kirjan ensimmäisen laitoksen (1991) pohjalta, eli mukana on myös joukko Hakimin esseitä ja tiedotteita, mutta ei muuta.

Kirjan tärkein – ja selkein – osuus on itse TAZ, tutkielma "tilapäisistä autonomisista vyöhykkeistä". Ne ovat eräänlaisia lyhytaikaisia uusia todellisuuksia, utopiayhteisöjä jotka ihmiset rakentavat paikallisesti arkitodellisuuden päälle. Ajatusten taustalla on sekä Wilsonin omaa tutkimusta Karibian ja Madagaskarin piraattiutopioista että filosofia- ja anarkiapohjaista idealismia.

TAZ on siksi monella tapaa aito sekametelisoppa korkea- ja matalakulttuuria, kaaosta ja harkittua kulttuurikritiikkiä. Se on kuin lievässä sienihuurussa kirjoitettu populaariversio Deleuzen ja Guattarin Kapitalismi ja skitsofreniasta, maustettuna beat-runouden, varhaisen kaaosmagian, assassiinien ja Happening-taiteilijoiden ideoilla. Hakim on useimmiten ärsyttävä, varsinkin lehtisissään, mutta provokaatiot on selvästi viety aivan tahallaan loukkaavuuteen asti. Teksti tekee samaa kuin vaatii muilta, eli pyrkii herättämään vahvoja reaktioita.

Hakimin ajatuksia, oli ne sitten johdettu häneltä tai keksitty itse, näkee nykyisin monenlaisissa aktivismin muodoissa. Niin talonvaltauk­sissa, radikaalissa taiteessa kuin mob-tempauksissakin näkyy jälkiä TAZ:n ideoista. Niitä on myöskin sovellettu vakavan akateemisesti, sekä pelitutkimuksen että uskontotieteen alueella. Teos on siis yhä erittäin ajankohtainen - vain tietokoneiden käyttöä koskevat pohdinnat ovat vanhentuneita, eivätkä nekään täysin.

Ensikertalaisen on syytä aloittaa lukeminen TAZ-osioista, sillä ilman sitä voivat ympärillä olevat pamfletit näyttää vain tajunnanvirralta tai oudolta proosarunoudelta, mitä ne tavallaan ovatkin. Myös se, että tietää kirjan vaikutushistorian, auttaa paljon. Upeita metaforia esseistä ja tiedotteista joka tapauksessa löytyy, oli sitten Hakimin kanssa samaa mieltä tai ei.

Mikael Brygger on suoriutunut hämmästyttävän hyvin Hakimin todella hankalan tekstin suomentamisesta, säilyttäen paitsi ajatukset ja kielikuvat, myös sanaleikit uskollisina alkuperäiselle muodolle. Itse olisin nähnyt TAZ:n perustekstin ohelle suomennettuna mieluummin Immediatismin (1992/1994) kuin nyt liitteinä olevat tekstit, mutta se on makuasia. Keskeistä TAZ:ssa on kuitenkin se, että se tarjoaa huimaavan määrän outoja, maailmaa kyseenalaistavia ajatuksia, jotka pakottavat pohtimaan tilan, paikan ja ideologian käsitteitä, sekä niiden välisiä kytköksiä, aivan uusilla tavoilla. Harva kirja pystyy samaan, varsinkaan yhtä laajalle ja heterogeeniselle yleisölle.

Teksti: J. Tuomas Harviainen