Kulttuuri
23.01.2010

Kirjat: Ihmistieteiden eläimet

  •  Yrjö Sepänmaa (toim.): Ihmisten eläinkirja. Muuttuva eläinkulttuuri. Gaudeamus / Palmenia
    Pauliina Kainulainen &amp

Pauliina Kainulaisen ja Yrjö Sepänmaan toimittama Ihmisten eläinkirja lähestyy suhdetta eläimiin ihmistieteiden suunnalta. Ilman esipuhettakin huomaisi, että kyseessä on luentosarjan pohjalta syntynyt, varsin monipuolinen joukko puheenvuoroja jatkuvasti pinnalla olevaan ja vaikeaan aiheeseensa. Se on sarja artikkeleita, joissa ihmistä ja eläintä analysoidaan mm. uskonnon, taiteen ja etiikan suunnista, menemättä propagandan puolelle. Jopa selkeästi idealistisin teksteistä, Leena Vilkan Eläinten oikeudet, pysyy asiallisissa rajoissa, vaikka esittääkin selkeitä toiveita paremmasta tulevaisuudesta.

Artikkeleita yhdistää keskeisenä teemana "kohtaaminen", mutta muuta yhteistä niillä ei useimmiten olekaan, pois lukien toistuva suden käyttäminen esimerkkinä. Hajanaisuus haittaa hiukan lukemista, mutta antaa tilaa erilaisille, erittäin onnistuneille teksteille. Teuvo Laitila esittelee länsimaisen islamin eläinsuhdetta tavalla, joka varmasti lisää monen lukijan tietoutta aiheesta, vaikka jättääkin ulkopuolelleen eläinten surkeat olot useissa muslimimaissa. Satu Raussi puhuu tehotuotannon eri aspekteista ottaen huomioon useita näkökantoja ja tavoitteita harvinaisen laajasti. Artikkelin lukeminen olisi erittäin suotavaa niin tehotuotannon kiihkeille kannattajille kuin vastustajillekin. Seppo Knuuttila esittelee hyvin ihmisen ja eläimen määrittelyn rajoja myyteissä ja historiassa. Läpileikkaus on lyhyt mutta tehokas. Maria Suutala liikkuu pitkälti samalla alueella, keskittyen enemmän käsiteanalyysiin esimerkkien kautta. Hän tarjoaa eläinmäisyyttä uudeksi, positiiviseksi termiksi ihmisen eläintä muistuttaville puolille.

Hieman irrallaan muista ovat kirjan kaksi viimeistä artikkelia, jotka ovat myös sen hienointa kärkeä. Juhani Pallasmaan esittely eläimistä ihmistä omalla tavallaan paljon etevämpinä arkkitehteina on todella kiinnostavaa luettavaa, joka saa haluamaan kuulla heti lisää. Ulla Remeksen teksti eläimistä suomalaisessa taiteessa saa ohuidenkin esimerkkien kautta sanottua paljon eläimestä ja eläimellisyydestä ilmaisun väylänä. Jäin kaipaamaan kirjalta oikeastaan ainoastaan yhtä tekstiä lisää - uskontoartikkeleiden joukkoon olisi ollut hyvä sijoittaa myös muutama sana Vanhan Testamentin lukuisista eläinsuojeluohjeista, jotka nyt ohitetaan parilla sivulauseella.

Ihmisten eläinkija on erinomainen esimerkki teoksesta, jollaisia vakavista aiheista käytäviin keskusteluihin tarvittaisi lisää. Se on akateeminen mutta kansantajuinen, valaiseva ja kiehtova, mutta ei unohda itsekritiikkiä missään vaiheessa. Se toivottavasti löytää lukijansa niin filosofian ja uskontotieteen opiskelijoista kuin eläinten oikeuksista kiinnostuneistakin.

J. TUOMAS HARVIAINEN