Kulttuuri
08.02.2010

Kirjat: Kulttuuriperintöä ja tuottamista

Kulttuurituotanto on kirja, jonka ilmiselvä päätarkoitus on toimia oppikirjana. Sen tekijöistä suurin osa on Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen henkilökuntaa, ja aihevalinnat sen mukaisia. Tavallaan paketissa on myös mainostuksen, tai oppialan oikeutuksen, makua. Kyseessä on kuitenkin erittäin toimiva johdatus aihepiiriinsä, joten kirja on käyttökelpoinen myös kohdealueensa ulkopuolella.

Keskeisin paino on kulttuuriperinnön tuotteistamisella, jota tarkastellaan monelta suunnalta. Mukana on mm. Coimbran yliopiston markkinointi maailmanperintökohteeksi, Satakunnan maisemien hyödyntäminen markkinoinnissa ja puukaupunkien säilyttäminen. Erityisesti mieleen jää Outi Tuomi-Nikulan erinomainen, kriittinen artikkeli itäsaksalaisten kartanonomistajien paluumuutosta ja kotitilojensa tuotteistamisesta myyttisine ulottuvuuksineen.

Teoksen loppuosassa on kolme muista poikkeavaa artikkelia digitaalisen kulttuurin puolelta. Niistä kiehtovin on Petri Saarikosken kuvaus Porissa 2008 toteutetusta yhteisöpelistä. Saarikosken kieli on tosin sen verran termipainotteista, että se ei ehkä aukea pelitutkimusta tuntemattomalle lukijalle aivan helpolla. Riikka Turtiaisen ja Sari Östmanin artikkelia käyttäjien itse tuottamien verkkoaineistojen tutkimuskäytöstä puolestaan voi lämpimästi suositella tutkimuseettiseksi oppaaksi kenelle tahansa aiheen äärellä aloittelevalle opiskelijalle. Se on täynnä hyvää pohdintaa erilaisten julkisten foorumien eri siteerausehdoista - sekä käyttösäännöistä että kohteliaisuudesta riippuvista.

Kirjan huonona puolena on se, että rajaus on tehty laitoksen omien oppiaineiden pohjalta. Niinpä varsinkin ammattikorkean puolelle saman alan opiskelijoita houkuttava erilaisten tapahtumien järjestäminen loistaa poissaolollaan. Näin ollen Kulttuurituotantoa ei voi täysin varauksetta pitää oman alansa kokonaan kattavana yleisesittelynä, vaan se on nimenomaan oman taustayhteisönsä tutkimuskohteiden esittelyä. Hyötyä siitä toki on silti muillekin aihepiiristä kiinnostuneille ja sen parissa työskenteleville.

J. TUOMAS HARVIAINEN

Maarit Grahn & Maunu Häyrynen (toim.):

Kulttuurituotanto: Kehykset, käytäntö ja prosessit.

SKS

2009