Kulttuuri
08.09.2010

Kirjat: Miksi julkkiksen kuolema koskettaa?

Johanna Sumialan kirja Median rituaalit esittelee kysymystä siitä, mikä tekee tietyistä mediatapahtumista jaettuja kokemuksia. Samalla se toimii myös johdantona media-antropologian kenttään. Lähestymistapa on toisaalta erittäin mukaansatempaava, toisaalta oppikirjamaisen kuiva. Kirjoittaja tuntuu haluavan selittää kansantajuisesti, mutta olla silti tieteellisesti tiukan uskottava. Seurauksena on kirja, jossa on sekaisin hienoja anekdootteja ja niitä seuraavia mainioita analyyseja Sumialan omista reaktioista mediatapahtumiin (esim. Michael Jacksonin kuolema), ja pitkiä teorialistoja täynnä lähdeviitteitä, namedroppingiin asti.

Pohja-ajatus on kuitenkin erinomainen. Media-antropologian tapa pohtia jaettuja mediakokemuksia rituaaleina on hedelmällinen kenttä, joka selittää paljon ihmisten taipumuksesta kokea julkisuudessa esillä olevat asiat erityisen tärkeinä. Osuutensa saavat niin Linnan juhlat kuin kouluampumiset.

Keskeistä on ihmisten halu ja tarve kuulua yhteisöihin, sekä aitoihin että kuviteltuihin.

Kirjoittaja tuntuu kuitenkin jämähtäneen rituaalitutkimuksen soveltamisessaan ajatuksiin, jotka on jo muualla ohitettu aikansa eläneinä klassikoina. Käyttämällä kognitiivisen uskontotieteen tuoreempia havaintoja rituaaleista Sumialan koko argumentista olisi tullut todella paljon vahvempi - esitetyt perusoletukset sopisivat täydellisesti yhteen esimerkiksi Candace Alcortan ja Richard Sosisin ajatusten rituaalien väistämättömästä hinnasta, tai E. Thomas Lawsonin fiktiivisten rituaalien luomiskokeiden tulosten, kanssa. Nyt tarjolla on kirja, jossa esitetään erinomainen lähestymistapa, mutta joka jättää liian monia kysymyksiä vain pintaraapaistuiksi.

On hyvin vaikeaa arvioida, mihin tarkoitukseen tämä teos on laadittu - Median rituaalit antaa ymmärtää olevansa helppo johdanto, mutta on pikemminkin muutamin kevein välikohdin varustettu kurssikirja. Se on hyvä, vaikkakin raskas alkupala kiinnostavaan kenttään, kunhan lukija ei tyydy pitämään sen selityksiä koko totuutena.

Teksti: J. TUOMAS HARVIAINEN