Kulttuuri
14.10.2010

Kirjat: Muukalaisena Kiinassa

"Ihmettelenpä, mitä hän mahtoi ajatella Portisheadin uusimmasta. Totta puhuen... Minä ihmettelen noin yleensäkin melkein koko ajan, mitä kiinalaiset mahtavat ajatella."

Sarjakuvataiteilija Guy Delisle on erikoistunut kuvaamaan arkista elämänmenoa diktatuurisissa valtioissa. Hän matkustelee animaattorintöiden perässä maailmankolkkiin, joihin harva länsimaalainen lähtisi lomamatkalle. Paikan päällä Delisle dokumentoi arkisia rutiinejaan ja tekee tarkkanäköisiä huomioita vieraista ja suljetuista kulttuureista.

Kanadalaissyntyiseltä Delisleltä on aikaisemmin suomennettu Myanmaria ja Pohjois-Koreaa käsittelevät sarjakuva-albumit Merkintöjä Burmasta ja Pjongjang. Nyt suomeksi on julkaistu albumi Shenzhen, joka sijoittuu Kiinaan.

Shenzhen on Delislen matkapäiväkirja kolmen kuukauden ajalta. Hänet on lähetetty työskentelemään animaatiostudioon Shenzhenin kaupunkiin. Delisle tuntee itsensä ulkopuoliseksi kasvottomassa liike-elämän keskuksessa, jossa kielimuuri asettaa kommunikaatiolle rajat. Hiljalleen hän kuitenkin tutustuu kiinalaiseen kulttuuriin, pureskelee sitä pala palalta.

Sarjakuvataiteilija kohdistaa lukijansa huomion kiehtoviin yksityiskohtiin. Shenzhen tarjoilee kiinalaisen kulttuurin kuriositeetteja ja humoristisia huomioita vieraista tavoista. Delisle ei kuitenkaan anna kiinalaisesta arjesta syväluotaavaa kuvaa ja poikkeaa siinä esimerkiksi Marjane Satrapista, joka tarkastelee sarjakuvissaan iranilaista elämänmenoa kulttuurin sisältä käsin.

Delislen katse edustaa ulkopuolista, länsimaista katsetta, joka ei kykene kaivautumaan ulkokuorta syvemmälle.

Kertojana Delisle valitettavasti sensuroi itseään. Hän ei ole läsnä lihaa ja verta olevana ihmisenä, vaan tyytyy ulkokohtaiseen tarkkailuun. Omaelämäkerralliselta tarinalta toivoisi enemmän henkilökohtaista heittäytymistä ja rehellisempää tunnetilojen kuvausta.

Yllättävän Shenzhenistä tekee sen maalauksellinen piirrostyyli. Etenkin teoksessaan Merkintöjä Burmasta Delisle luotti pelkistettyyn kuvakieleen ja selkeisiin linjoihin. Shenzhenissä kuvat ovat suttuisempia, mikä tuo kerrontaan tunnelmallisuutta. Delisle myös leikittelee erilaisilla piirrostavoilla kuvatessaan muistojaan ja ajatuksiaan.

Sarjakuvan loppupuolella Delislen länsimainen katse muuttuu paikoitellen ylimieliseksi katseeksi. Hän osoittelee kiinalaisten naurettavia tapoja toisinaan turhankin innokkaasti. Delislen kritiikin kärjen soisikin kohdistuvan yksittäisten ihmisten sijaan Kiinan valtaapitäviin.

JENNI VALTA

Guy Delisle:

Shenzhen

WSOY 2010