Kulttuuri
10.09.2009

Kirjat: Näsäviisauksia Amerikasta

  • Chuck Klosterman: Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja. Matalakulttuurin manifesti. Sammakko, 2009

"Nämä ovat niitä lapsia, jotka pelkäävät että joku rikkoo heitä koripallossa, sillä se merkitsee kahta vapaaheittoa, mikä taas on sama kuin kaksi täydellistä ohiheittoa. Koripallopeli itse asiassa pysäytetään, jotta heidän epäonnistumistaan voidaan katsella."

Chuck Klosterman on populaarikulttuurin muotoihin erikoistunut amerikkalainen toimittaja. Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja on kokoelma hänen esseitään kotimaansa oudoista ilmiöistä. Osa aiheista on aidosti marginaalisia, toiset varsin arkisiakin, mutta kaikki edustavat omilla tavoillaan jotakin osaa mystisestä "amerikkalaisuudesta".

Käsiteltävinä ovat mm. tribuuttibändit, urheilu, aamiaiset, TV-sarjat ja Billy Joelin coolius. Suurimmaksi osaksi valinnat ovat todella osuvia, ja Klosterman kirjoittaa niistä sujuvasti ja luoden tehokkaita mielikuvia. Tyyli on lakoninen ja sarkastinen, minkä suomennos tuo hyvin esiin, vaikka jotkut termit olisikin voinut mielestäni jättää kääntämättä.

Parhaimmillaan Klosterman on erittäin terävä, heikoimmillaan (esim. pornoa käsittelevässä osuudessa) vain mielikuvitukseton, jankkaava ja tylsä. Suurempi ongelma kuitenkin on asiassa joka on sekä kirjoittajan vahvuus että heikkous: Se, mikä alkupuolella vaikuttaa näppärältä leikittelyltä outouksien havainnoinnin ja omahyväisyyden rajoilla, alkaa kirjan edetessä vaikuttaa yhä enemmän vain jälkimmäiseltä. Näin siksi, että hän ei näe mitään ongelmaa hehkuttaa 1980-luvun koripalloilun paria joukkuetta uskomattoman oleellisina asioina koko universumille, samalla kun hän itse muissa luvuissa luettelee asioita joita halveksii. Yksittäisinä esseinä ratkaisu voisi toimia, kirjan mitassa "korista saa fanittaa fanaattisesti, jalkapallosta pitävät vain idiootit" –lähestymistapa saa ainoastaan inhoamaan kirjoittajaa tyhjäpäisenä elitistinä joka osaa käyttää sanoja erittäin taitavasti. On kuin hän halveksisi itsensä kaltaisia ihmisiä kykenemättä silti minkäänlaiseen aitoon itseironiaan.

Klosterman kirjoittaa amerikkalaisuudesta hyvin amerikkalaiskeskeisesti, mutta myöntää sen, ja vaivautuu yleensä selittämään käsitteensä. Kirjasta tulee ongelmistaan huolimatta sujuva joukko varsin kiehtovia anekdootteja amerikkalaisen elämän kummallisuuksista. En täysin silti ymmärrä, miksi näin selkeästi heille itselleen suunnattu kirja on vaivauduttu suomentamaan, ja kaiken lisäksi vielä kokonaan ilman että se sisältää mitään selitystä siitä kuka kirjoittaja edes on.

Teksti: J. Tuomas Harviainen