Kulttuuri
04.09.2008

Kirjat: Seikkailukertomuksia Cervantesilta

Miguel Cervantes: Opettavaisia kertomuksia
Suom. Arto Rintala
Faros 2007
"Koko talossa ei ollut nurkkausta, jossa juhlamieli, tyytyväisyys ja riemu eivät olisi vierailleet. Ja vaikka yö liisi keveine, mustine siipineen, Rodolfosta tuntui kuin pimeys raahustaisi kainalosauvojen varassa – niin suuri oli hänen halunsa päästä kahden rakastetun puolisonsa kanssa." (Veren voima)
Miguel Cervantes de Saavedran (1547–1616) kaksiosaista veijariromaania Don Quijote (1605 / 1615) sanotaan maailman ensimmäiseksi moderniksi romaaniksi. Eräs tunnetuimmista se ainakin on, kun taas Cervantesin novellit ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle.

Cervantes julkaisi vuonna 1613 ainoan novellikokoelmansa Novelas ejemplares, jonka Arto Rintala on kääntänyt suomeksi nimellä Opettavaisia kertomuksia.

Jos Don Quijotekin sisältää erityylisiä jaksoja, novellikokoelman 12 kertomuksessa tyylikirjo korostuu entisestään. On koomista ja hauskaa veijaritarinaa, ylevän rakkauden kuvausta, seikkailuja ja moraliteetteja.

Aikansa kirjallisuudelle tyypillisesti myös Cervantesin kertomuksissa hyvyys liittyy erottamattomasti aateliseen syntyperään, suureen varallisuuteen ja kauniiseen ulkomuotoon, naisten kohdalla myös "tahrattomaan" kunniaan. Ja kuten hyve, myös rakkaus on suurinta ja aidointa ylhäissyntyisten keskuudessa.

Vaikka tarinoita luonnollisesti lukee varsin paljon omastamme poikkeavan ajan ja kulttuurin silmälasien läpi, niiden maailmankuvaan on silti välistä vaikea suhtautua ymmärtäväisesti.

Esimerkiksi juonikaava, jossa väkivaltainen raiskaus muuttuu musertavasta häpeästä ilon ja riemun aiheeksi kaikkein hyveellisimmällekin neitsyelle, jos hän lopulta saa raiskaajan puolisokseen, alkaa toistuessaan hieman tympiä.

Muutoin vauhdikkaasti etenevät kertomukset ovat viihdyttävää luettavaa, siitä pitävät huolen runsaat seikkailulliset elementit ja jännittävät juonenkäänteet. Aikakauden historialliset tapahtumat kehystävät novelleja, joiden tapahtumapaikat vaihtelevat espanjalaisesta mustalaisleiristä itämaisiin palatseihin ja Englannin hoviin.

Kenties hienointa kertomuksissa on kuitenkin niiden kieli. Arto Rintala on tehnyt todella upeaa työtä kääntäessään kertomukset vanhasta espanjasta sekä sanastoltaan että lauserakenteeltaan harvinaisen rikkaalle, monitasoiselle ja kauniille suomen kielelle.

Kokoelman aloittaa yleisen kirjallisuustieteen professori Liisa Saariluoman akateeminen essee Cervantesin novelleista länsimaisen kirjallisuuden traditiossa. Yksityiskohtaisten juonipaljastusten vuoksi se olisi sopinut paremmin teoksen loppuun.

SILJA YLITALO

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 10/2008 (5.9.2008)