Kulttuuri
13.03.2014

Kitaramyrskyjä ja masturbointia

St. Vincent ei turhia kiertele. "Oh what an ordinary day / Take out the garbage, masturbate", muusikko tokaisee Birth in Reverse -singlen alkajaisiksi. Onanoinnista veisaaminen on harvoin kuulostanut yhtä tarpeelliselta ja luontevalta.

Karibianmerelle viittaavan taiteilijanimen takana on yhdysvaltalainen Annie Clark. Sufjan Stevensin kiertuebändistä ponnistanut Clark on kasvanut päteväksi laulunkirjoittajaksi, tulkitsijaksi, esiintyjäksi ja sydäntenmurskaajaksi.

Rytmikkäästi soiva St. Vincent on suoraviivainen levy: kitarat pauhaavat aggressiivisesti, ja välillä sanoitukseksi riittää ah-äänteen maaninen toistelu. Helppouteen ei kuitenkaan sorruta, vaikka St. Vincentin menneisyyttä määrittänyttä kikkailua onkin vähennetty.

Kekseliään äänimaailman ja vahvan laulun lisäksi albumia kannattelevat erinomaiset sävellykset. Erityisesti Prince Johnny on fantastisen hienoa maalailua. Biisi kasvaa syntetisaattorilla luodusta äänimatosta pakahduttavaksi balladiksi.

Huey Newtonissa on kyse silkasta neroudesta: kappale alkaa surumielisenä kuvauksena lohduttoman yksinäisestä talvesta, kunnes tekee äkkiä täyskäännöksen ja muuttuu raivokkaaksi kitaramyrskyksi.

I Prefer Your Love on vahva ehdokas tulevaisuuden klassikoksi, jonka melodiaa voivat hyräillä kaikki indie-nörteistä Celine Dion -faneihin.

Samaan tapaan voisi ylistää lähes jokaista levyn kappaleista. Vaikka Annie Clark laulaa mielellään tavallisista päivistä, St. Vincent ei ole tavallinen albumi – pikemminkin kevään paras kokonaisuus.

Susanne Salmi

St. Vincent: St. Vincent

Loma Vista, 2014