Kulttuuri
24.02.2014

Klassisen seikkailun paluu

Osoita ja klikkaa -mallin seikkailupelit eivät 90-luvun jälkeen kokonaan kuolleet, mutta ainakin vetäytyivät tukevasti marginaaliin. Kaipaamaan jäi kokonainen sukupolvi Day of the Tentacleen, Full Throttleen tai Grim Fandangoon rakastuneita.

Kun edellä mainittujen pelien pääsuunnittelija Tim Schafer alkoi kerätä yhteisörahoituksella budjettia uuden seikkailupelin tekoon, kertyi rahaa pyydettyyn verrattuna yli kahdeksankertainen määrä. Projekti paisui, ja Broken Age jouduttiin lopulta julkaisemaan kahdessa osassa.

Pelaajan eteen avautuu heti kättelyssä kaksi maailmaa. Vella herää aamuun idyllisessä kotikylässään. Idyllin varjopuoli valkenee nopeasti, sillä Vella ja kylän muut valitut nuoret naiset on määrä uhrata suojelurahana jättimäiselle merihirviölle vuotuisissa juhlallisuuksissa.

Shay taas elää eristyksissä ison avaruusaluksen ainoana ihmismatkustajana. Supertietokone toimii Shayn lässyttävänä äitinä ja etäisenä isänä. Elämäänsä kyllästynyt nuorimies alkaa etsiä ulospääsyä tietokonevanhempien ylisuojelevasta otteesta.

Klassisten seikkailupelien vetovoima syntyi aina tarinasta, hahmoista, tyylistä ja mysteeristä. Näillä saroilla myös Broken Age loistaa. Kahta juonta voi edistää haluamassaan järjestyksessä. Käsinmaalatut ympäristöt ovat upeita, ja huumori toimii.

Myöhemmin saapuvalta kakkososalta toivoisi ennen kaikkea lisää pituutta. Peli etenee turhan nopeasti, kun toiminnot ovat yksinkertaisia eivätkä pulmatkaan erityisen vaikeita. Toisaalta nyt keskiöön nousee oikeutetusti kiehtova miljöö.

Risto Mikkonen

Broken Age pt. 1

Double Fine, 2014

PC/Mac