Kulttuuri
19.09.2012

Konkarin kypsyysnäyte

LEVY. Ei ole tarkoin varjeltu salaisuus, että suomiräppi on nuorten miesten tekemää musiikkia, jota vielä nuoremmat miehet kuuntelevat. Siten se totutusti keskittyy aiheisiin, jotka vastuuttomia parikymppisiä eniten liikuttavat, kuten naiset ja kaljanjuonti. Kun kymmenen vuotta hiljaiseloa viettänyt Pietari räppää paluualbumillaan Hopeatähti lastenhoidosta, terveellisistä elämäntavoista ja ruoanlaitosta, tuntuu tuo kaikki syystäkin hieman keskenkasvuiselta.

Genrensä ikämiessarjaan ehtinyt Pietari ei niinkään räppää, vaan jutustelee tarinansa rytmiin kuin miestenvuoron lauteilla, ja saa soljuvan ulosantinsa kuulostamaan siltä, ettei se vaadi pienintäkään ponnistelua. Teknisesti verset silti harvoin ylittävät aidan matalimmasta kohdasta. Välillä havahtuu jopa pohtimaan, miten ylipäätään on mahdollista hypnotisoida kuulija nyökyttämään päätään kappaleelle, joka kertoo juureksista.

Laube Low:n jatsahtava tuotanto antaa albumille yhtenäisen äänimaiseman, joka muistuttaa ajoin 1990-luvun alun varhais-boombapista. Biitit sitovat levyn kappaleet yhteen, ovat tasalaatuisen hyviä, mutta erityisen vaikutuksen tekeviä helmiä ei juuri kuulla. Raitoja piristävät ajoittain myös kotimaisessa hiphopissa aivan liian harvoin hyödynnetyt skrätsit.

Hopeaähti on tunteikasta aikuisen miehen räppiä, jolla kahden lapsen isä Pietari antaa suomiräpin herttaisille pikkupojille luunappeja ja opettaa nämä tavoille. Kaljaakin levyllä toki juodaan – mutta vain karaokebaareissa, jotka nekin olivat ennen parempia.

Deniz Kacar

Pietari

Hopeatähti

Monsp 2012