Turusta Helsinkiin ja takaisin 30 min välein. OnniBus.
Kulttuuri
24.03.2017

Kotimaisen elokuvan uusi kukoistus

Teksti:
Miikka Rusi

Suomalaisen elokuvan festivaali on nähnyt kotimaisen elokuvan nousun aallonpohjasta uudenlaiseen arvostukseen.

Kun Suomalaisen elokuvan festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1992 keväällä, kotimainen elokuva oli suurissa vaikeuksissa. Suomi oli keskellä syvää lamaa, pankit kriisissä ja elokuvien rahoittaminen vaikeaa.

Rahan lisäksi pulaa oli yleisöstä: kriisikauden pohjakosketukseksi jäi vuosi 1994, jolloin kotimaisten elokuvien osuus kaikista katselukerroista laski vaivaiseen neljään prosenttiin. Tällä hetkellä vastaava lukema on 30 prosentin luokkaa.

Kun Suomalaisen elokuvan festivaali perustettiin, yksi sen keskeisimmistä tavoitteista olikin suomalaisen elokuvaperinteen kunnioituksen ja tietoisuuden kasvattaminen.

”Kotimaista vanhaa elokuvaa oli opittu halveksimaan. Sitä pidettiin joko pelleilynä heinäladossa tai pateettisena patsasteluna”, festivaalijohtaja Juri Nummelin toteaa.

Vuosien varrella suhtautuminen suomalaiseen elokuvaan on muuttunut ennakkoluulottomammaksi, ja samalla niiden saatavuus on parantunut. Moni elokuva, jonka näkeminen olisi ollut 90-luvulla käytännössä mahdotonta, on nyt kirjastossa dvd:llä kenen tahansa saatavilla.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Levottomat on yksi Suomalaisen elokuvan festivaalilla tänä vuonna esitettävistä sukupolvielokuvista.

TÄNÄ VUONNA Suomalaisen elokuvan festivaali juhlistaa ohjelmistossaan Suomi 100 -merkkivuotta. Festivaaleilla esitellään kultakin itsenäisyyden vuosikymmeneltä jokin käänteentekevä elokuva.

Aiempien vuosien teemoista poiketen valokeilassa ei ole yksittäistä ohjaajaa, näyttelijää tai genreä. Kokonaisuus on valittu pikemminkin sillä perusteella, miten teokset sijoittuvat suomalaisen elokuvan historiaan.

”Tarkoituksena on esitellä elokuvia, joiden jälkeen asioita on alettu tehdä toisin. Ohjelmassa on useita sukupolviteoksia, kuten Mikko Niskasen Käpy selän alla, Mika Kaurismäen Arvottomat
ja Aku Louhimiehen Levottomat”, Nummelin kertoo.

Perinteitä noudattaen klassikkoelokuvien ja merkkiteosten rinnalla festivaaleilla nähdään myös vähemmän tunnettuja kuriositeetteja.

Esimerkiksi Ilppo Pohjolan vuonna 1991 ohjaama Daddy and the Muscle Academy on Tom of Finlandin teoksia käsittelevä kokeellinen dokumenttielokuva, jota Nummelin kuvailee Dome Karukosken tuoretta filmatisointia huomattavasti eroottisemmaksi.

Iltaklubilla esitetään puolestaan Matti Hartikaisen ohjaama erikoisuus In caupona veritas – baarissa on totuus vuodelta 1992, jossa M.A. Numminen ja Markku Into ajelevat taksilla Tinatuoppiin sekä lukuisiin muihin keskiolutbaareihin filosofoimaan.

VAIKKA HUHTIKUUSSA järjestettävä festivaali on järjestyksessään jo 26., Nummelinin mukaan vielä ei ole vaaraa, että kotimaisen elokuvan helmet loppuisivat kesken.

”Mukana on tietysti jo aiemmilla festivaaleilla näytettyjä elokuvia, mutta aina löytyy myös jotain uutta. Esimerkiksi tv-elokuvien puolelta löytyy tekijöitä, jotka eivät ole aiemmin olleet festivaalilla esillä lainkaan.”

Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään Logomossa 5.–9.4.2017.

 

Legendaarisia tarinoita

MONET Juri Nummelinin ikimuistoisimmista festivaalihetkistä ovat liittyneet ohjaaja- ja näyttelijävieraiden värikkäisiin tarinoihin.

Yksi niistä oli ohjaajavieras Pirjo Honkasalon kertomus 1970-luvun lopulta Vaaran merkki -dokumentin tekemisestä.

”Honkasalo oli mennyt Naantaliin ja kertonut Pekka Siitoimelle [suomalainen uusfasisti ja okkultisti] olevansa ruotsalainen uusnatsi, jota kiinnostaa Suomen uusnatsien toiminta”, Nummelin naurahtaa.

Salaa kuvattu dokumentti tehtiin itäsaksalaiseen levitykseen. Lopullinen filmi jäi vain noin puolituntiseksi, sillä tekijät lopettivat kuvaamisen paljastumisen pelossa.

Tänä vuonna festivaaleilla nähdään Honkasalon dokumentti Tanjuska ja 7 perkelettä.

 

Lue lisää:

VILLI POHJOLA

Suomalainen lännenelokuva ratsastaa huhtikuussa Logomoon. (27.03.2013)

TANSSI YLI HAUTOJEN

Turussa elokuvateatteritoiminta on keskittynyt vuosien saatossa yksiin käsiin ja lopulta vain yhteen teatteriin. (12.03.2015)